Harjoitusintensiteetti on ollut hieman tempoileva. Lievä keuhkoputkentulehdus esti tämän viikon treenit. Tilanne on kuitenkin korjaantumassa.
Pelkkä tekniikoiden miettiminenkin on hyödyllinen juttu. Olen pohdiskellut eri tekniikoiden sisäistä ajoitusta siitä näkökulmasta mitä tekniikan aikana oikein tapahtuu, eli minkälaista tapahtumaa se kuvaa. Tekniikan tapahtuman selitys lienee japaniksi Bunkai. Vaikuttaa myös siltä, että kunkin tekniikan Bunkai muuttuu sitä mukaa kun taidoissa edetään.
Bunkain hahmottaminen on siinäkin mielessä tärkeä juttu, että sen avulla voi muistaa milloin on oltava nopea ja milloin riittää hitaampi transitio Gamaesta toiseen ja niin edelleen. Esimerkki huonosta Bunkain hahmottamisesta oli viime torstaina kun sensei huomautti minulle siitä, että Yamaoroshissa viimeinen kiritsuke lähtee sivusta eikä pään päältä. Tämä johtuu hätiköinnistä kun siirryn hassosta iskuun liian nopeasti, vaikka tilanne ei edellytä sitä. Vastustaja on siinä jo haavoitettuna pitkin pituuttaan ja osoittaa vielä viimeisiä aikomuksia hyökätä. Näin ollen kyseessä ei ole välitön hyökkäys joka pitää torjua vaan aikomus, jonka keskeyttäminen iskemällä vastustajaa perusteellisesti kiritsukella ei edellytä nopeaa vaan harkittua toimitusta.
perjantai 19. marraskuuta 2010
perjantai 29. lokakuuta 2010
Torstai 28.10.2010 Iaido
Torstaitreenissä oli ihan kivasti harjoittelijoita.
Perusharjoituksen aikana kokeilin uutta ajoitusta vedon ja nousun välillä. Jos vedon aloittaa jo ylösnousun aikana ja veto on täydessä mitassa kun nousu on lakipisteessä, voi aloittaa nukitsuken samalla kun jalan eteen vienti alkaa. Tällä menetelmällä vedosta tulee dynaaminen ja yhtäjaksoinen. Se on tunnelmaltaan saman tyylinen kuin Chuden sarja Nukitsuket. en ole ihan varma onko se oikein. Tätä on syytä kysyä.
Muuten harjoitus oli hyvä: Shoden kolmeen otteeseen, Chuden kahteen otteeseen ja Toho kertaalleen.
Chuden-sarjan Yamaoroshi oli eritystarkkailun kohteena. Homma lähti väärin heti alusta. Oikeassa toimituksessa miekka vedetään tupessaan niin korkealle että Tsuba on leuan tasolla ja sillä isketään niin alas, että käsi on käytännössä suorana. Kaari, jolla Tsuka tuodaan oikeaan käteen on iso ja liike jonka lopuksi vastustajaa painetaan polvella ja terällä on eteenpäin suuntautuva. Tämän jälkeen toimitus oli jokseenkin hyvä.
Harjoituksen intensiteetti oli vähän yläkantissa, mutta pärjäsin ihan kohtalaisesti.
Perusharjoituksen aikana kokeilin uutta ajoitusta vedon ja nousun välillä. Jos vedon aloittaa jo ylösnousun aikana ja veto on täydessä mitassa kun nousu on lakipisteessä, voi aloittaa nukitsuken samalla kun jalan eteen vienti alkaa. Tällä menetelmällä vedosta tulee dynaaminen ja yhtäjaksoinen. Se on tunnelmaltaan saman tyylinen kuin Chuden sarja Nukitsuket. en ole ihan varma onko se oikein. Tätä on syytä kysyä.
Muuten harjoitus oli hyvä: Shoden kolmeen otteeseen, Chuden kahteen otteeseen ja Toho kertaalleen.
Chuden-sarjan Yamaoroshi oli eritystarkkailun kohteena. Homma lähti väärin heti alusta. Oikeassa toimituksessa miekka vedetään tupessaan niin korkealle että Tsuba on leuan tasolla ja sillä isketään niin alas, että käsi on käytännössä suorana. Kaari, jolla Tsuka tuodaan oikeaan käteen on iso ja liike jonka lopuksi vastustajaa painetaan polvella ja terällä on eteenpäin suuntautuva. Tämän jälkeen toimitus oli jokseenkin hyvä.
Harjoituksen intensiteetti oli vähän yläkantissa, mutta pärjäsin ihan kohtalaisesti.
torstai 21. lokakuuta 2010
Tiistai 19.10.2010 Iaido
Perusteiden yksityiskohtiin painottunut harjoitus sekä kumigata.
Kumigata käännetään yleensä sanalla pariharjoitus. Kumi näyttäisi liittyvän yhteen tulemiseen ja gata tai kata tarkoittaa muotoa tai formaa.
Tachi-unchi-no-kurai on siis kumigataa. Kolmea ensimmäistä kataa harjoittelimme niin kuin viimeksi.
Kumigata käännetään yleensä sanalla pariharjoitus. Kumi näyttäisi liittyvän yhteen tulemiseen ja gata tai kata tarkoittaa muotoa tai formaa.
Tachi-unchi-no-kurai on siis kumigataa. Kolmea ensimmäistä kataa harjoittelimme niin kuin viimeksi.
torstai 14. lokakuuta 2010
Tiistai 12.10.2010 Iaido
Hiljaiset harjoitukset, Sensei ja minä ja puoli tuntia alun jälkeen sempai ilmestyi dojolle. Näin ollen harjoituksesta muotoutui erikoistreeni.
Tutkimme kiritsukea. Kiritsuke koostuu periaatteessa kahdesta vaiheesta - ennen osumaa ja osuman jälkeen. Ennen osumaa ote miekasta eli Tenouchi on löysä ja miekkaa pidetään kiinni lähinnä peukaloilla ja etusormilla. Tilanne muuttuu iskun aikana siten, että osuman hetkellä ote on enimmäkseen pikkusormella, nimettömällä ja keskisormella. Etusormi ja peukalo lähinnä seuraavat mukana.
Osuman jälkeen monouchin liikerata pysähtyisi melko pian, ellei miekkaa samalla painettaisi alas ja vedettäisi takaisin itseen päin. Näin ollen kissakin rata ei ole pyöreä vaan pikemminkin elliptinen ainakin loppuosaltaan.
Vaikka vaakasuunnassa ihmisen katkaiseminen on mahdollista, pystysuuntaan ihmisen halkaiseminen ei ole. Näin ollen miekka on tavalla tai toisella vedettävä irti vastustajan päästä tai missä se nyt milläkin kertaa sattuu olemaan. Sitä ei ole syytä lyödä kiinni vastustaja otsaan kuin kirvestä puunrunkoon. Näin ollen irrotusliike on kiritsuken elliptinen osa.
Koska monouchi kulkee kovan luun, sitkeän kudoksen ja mahdollisesti myös kypärän läpi, suhteellisen kevyen katanan liike-energia on nopeasti käytetty loppuun. Näin ollen miekkaan on saatava lisää voimaa painamalla sitä vasemman käden otteella. Tästä on myös se etu, että lyönnin lopussa tenouchin ollessa täysin kiristynyt, miekan liike pysähtyy hallitusti eikä kissaki "niiaa".
Periaatteessa yksinkertainen juttu, mutta tehdäpä se käytännössä... Lisää harjoitusta tarvitaan tässäkin asiassa.
Harjoittelimme myös hieman Tach-uchi-no-kurai -sarjaa eli TUNK:kia. TUNK on bokkeneilla suoritettava pariharjoitus kendokatan tapaan. Voidaan kaiketi sanoa, että TUNK on kenjutsua.
Minun on tullut vähän laisesti harjoiteltua TUNK:ia joten kävimme läpi kolme ensimmäistä tekniikkaa jotka ovat:
1. Deai
2. Kobushidori
3. Zetsumyôken
Kuvassa ote Kobushidorista.
Tutkimme kiritsukea. Kiritsuke koostuu periaatteessa kahdesta vaiheesta - ennen osumaa ja osuman jälkeen. Ennen osumaa ote miekasta eli Tenouchi on löysä ja miekkaa pidetään kiinni lähinnä peukaloilla ja etusormilla. Tilanne muuttuu iskun aikana siten, että osuman hetkellä ote on enimmäkseen pikkusormella, nimettömällä ja keskisormella. Etusormi ja peukalo lähinnä seuraavat mukana.
Osuman jälkeen monouchin liikerata pysähtyisi melko pian, ellei miekkaa samalla painettaisi alas ja vedettäisi takaisin itseen päin. Näin ollen kissakin rata ei ole pyöreä vaan pikemminkin elliptinen ainakin loppuosaltaan.
Vaikka vaakasuunnassa ihmisen katkaiseminen on mahdollista, pystysuuntaan ihmisen halkaiseminen ei ole. Näin ollen miekka on tavalla tai toisella vedettävä irti vastustajan päästä tai missä se nyt milläkin kertaa sattuu olemaan. Sitä ei ole syytä lyödä kiinni vastustaja otsaan kuin kirvestä puunrunkoon. Näin ollen irrotusliike on kiritsuken elliptinen osa.
Koska monouchi kulkee kovan luun, sitkeän kudoksen ja mahdollisesti myös kypärän läpi, suhteellisen kevyen katanan liike-energia on nopeasti käytetty loppuun. Näin ollen miekkaan on saatava lisää voimaa painamalla sitä vasemman käden otteella. Tästä on myös se etu, että lyönnin lopussa tenouchin ollessa täysin kiristynyt, miekan liike pysähtyy hallitusti eikä kissaki "niiaa".
Periaatteessa yksinkertainen juttu, mutta tehdäpä se käytännössä... Lisää harjoitusta tarvitaan tässäkin asiassa.
Harjoittelimme myös hieman Tach-uchi-no-kurai -sarjaa eli TUNK:kia. TUNK on bokkeneilla suoritettava pariharjoitus kendokatan tapaan. Voidaan kaiketi sanoa, että TUNK on kenjutsua.
Minun on tullut vähän laisesti harjoiteltua TUNK:ia joten kävimme läpi kolme ensimmäistä tekniikkaa jotka ovat:
1. Deai
2. Kobushidori
3. Zetsumyôken
Kuvassa ote Kobushidorista.
perjantai 8. lokakuuta 2010
Perjantai 8.10.2010 Yleistä
Kysyvä ei tieltä eksy. Chuden-sarja peräjälkeen suoritettuna on harjoite, jonka nimi on Hayanuki. Haya tarkoittaa nopeaa tai aikaista ja nuki tarkoittaa vetoa. eli nopeita vetoja.
Pätevä harjoite, johon on syytä perehtyä tarkemmin, sillä Sensein mukaan tekniikat ovat siinä hieman eri järjestyksessä kuin erikseen toimitettuina.
Pätevä harjoite, johon on syytä perehtyä tarkemmin, sillä Sensein mukaan tekniikat ovat siinä hieman eri järjestyksessä kuin erikseen toimitettuina.
torstai 7. lokakuuta 2010
Torstai 7.10.2010 Iaido
Pari viikkoa harjoitustaukoa pakollisista syistä. Harmillista, mutta ei voi mitään. Joskus työt ovat sellaisia että niistä ei voi kieltäytyä. Onneksi harvemmin nykyjään.
Hyvä harjoitus tunnelman puolesta. Rauhallista, määrätietoista ja keskittynyttä.
Shoden, Toho ja Chuden pariin kertaan jokainen.
Huomasin joskus kun sempai suoritti kaikki Chuden sarjan tekniikat yhteen. Yritin samaa. Eihän se tietenkään täysin onnistunut mutta sinne päin ainakin. Harjoitteella on nimikin ja sensei mainitsi sen mutta en muista sitä nyt enää.
Yleisesti ottaen nukitsuke alkaa suhahtaa jo melko usein ja kiritsuke leikkaa enimmäkseen tyydyttävästi. Jaloissakin tuntui olevan tänään tarpeeksi voimaa koko harjoituksen ajaksi.
Hyvä harjoitus tunnelman puolesta. Rauhallista, määrätietoista ja keskittynyttä.
Shoden, Toho ja Chuden pariin kertaan jokainen.
Huomasin joskus kun sempai suoritti kaikki Chuden sarjan tekniikat yhteen. Yritin samaa. Eihän se tietenkään täysin onnistunut mutta sinne päin ainakin. Harjoitteella on nimikin ja sensei mainitsi sen mutta en muista sitä nyt enää.
Yleisesti ottaen nukitsuke alkaa suhahtaa jo melko usein ja kiritsuke leikkaa enimmäkseen tyydyttävästi. Jaloissakin tuntui olevan tänään tarpeeksi voimaa koko harjoituksen ajaksi.
keskiviikko 15. syyskuuta 2010
Tiistai 14.9.2010 Iaido
Hikinen harjoitus. Tarkoitan tällä sitä, että hikoilen tosiaan treeneissä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. En oikein ymmärrä mistä tämä johtuu.
Sensei halusi että kiinnitämme huomiota vartalonliikkeen ja miekan väliseen ajoitukseen. Muso Shinden Ryu ja Muso Jikiden Eishin Ryu eroavat näiltä osin radikaalisti. MSR:ssä miekan ja vartalon välisen liikkeen suhde on sellainen, että vartalon paino ja liikkeen paine on miekan takana. MJER:ssä etäisyys astutaan ensin kiinni ja sitten miekka osuu kohteeseensa. MJER on tässä mielessä luonnollisempi liikkeiden ajoituksen kannalta, mutta MSR on mitä ilmeisemmin tehokkaampi. Äkkiseltään voisi ajatella, että siinä missä MJER on hienostuneempi ja kaupunkilainen menettely, MSR:n tekniikka on soveltunut paremminkin haarniskoitua vastustajaa vastaan. Tämä ajatus ei perustu mihinkään ja voi olla hyvinkin kaukaa haettu. En tiedä onko sillä merkitystä, että MSR on suositumpaa Kanton alueella kun taas MJER on Kansain alueella suositumpaa.
Oli kuinka oli, harjoittelemani koulukunta on MSR ja MJER-menettely on yksiselitteinen virhe.
Sempain johdolla tutkin Chuden-sarjan Takiotoshi-tekniikkaa, joka on ollut rakenteeltaan epävarmin tähän asti. Takiotoshissa vastustaja tarttuu ensin takaapäin Sayaan eli miekan tuppeen tavoitteenaan estää miekan vetäminen. Tähän vastataan nousemalla Tatehiza-asennosta puolipolviasentoon ja painamalla Tsuka eli kahva voimallisesti alas. Tämän jälkeen noustaan ylös ja käännytään niillä sijoillaan kohti vastustajaa ja lyödään tätä kahvalla ylhäältä alas kasvoihin (ilmeisesti). Tämän jälkeen otetaan askel taakse ja Tsuka tuodaan vasempaan käteen. Liike jatkuu vasemman jalan askeleella etuviistoon ja kahdella askeleella taakse, jolloin selkä on lähes kääntyneenä vastustajaa kohti, mutta asema on riittävän kaukana, jotta vastustaja ei ylety lyömään. Miekka on näiden kolmen askeleen aikana vedetty ja on poikittain rinnan päällä hieman suojassa vastustajan katseelta. Seuraavaksi suoritetaan hyökkäys yläkautta vastustajan kasvoja kohti ja vastustaja joutuu vetäytymään. Tätä seuraa Kiritsuke ja Chiburi sekä Noto asianmukaisessa järjestyksessä.
Kokonaisharjoitus koostui yhteensä kolmesta Shoden sarjasta sekä Chuden sarjasta kahteen kertaan.
Sensei halusi että kiinnitämme huomiota vartalonliikkeen ja miekan väliseen ajoitukseen. Muso Shinden Ryu ja Muso Jikiden Eishin Ryu eroavat näiltä osin radikaalisti. MSR:ssä miekan ja vartalon välisen liikkeen suhde on sellainen, että vartalon paino ja liikkeen paine on miekan takana. MJER:ssä etäisyys astutaan ensin kiinni ja sitten miekka osuu kohteeseensa. MJER on tässä mielessä luonnollisempi liikkeiden ajoituksen kannalta, mutta MSR on mitä ilmeisemmin tehokkaampi. Äkkiseltään voisi ajatella, että siinä missä MJER on hienostuneempi ja kaupunkilainen menettely, MSR:n tekniikka on soveltunut paremminkin haarniskoitua vastustajaa vastaan. Tämä ajatus ei perustu mihinkään ja voi olla hyvinkin kaukaa haettu. En tiedä onko sillä merkitystä, että MSR on suositumpaa Kanton alueella kun taas MJER on Kansain alueella suositumpaa.
Oli kuinka oli, harjoittelemani koulukunta on MSR ja MJER-menettely on yksiselitteinen virhe.
Sempain johdolla tutkin Chuden-sarjan Takiotoshi-tekniikkaa, joka on ollut rakenteeltaan epävarmin tähän asti. Takiotoshissa vastustaja tarttuu ensin takaapäin Sayaan eli miekan tuppeen tavoitteenaan estää miekan vetäminen. Tähän vastataan nousemalla Tatehiza-asennosta puolipolviasentoon ja painamalla Tsuka eli kahva voimallisesti alas. Tämän jälkeen noustaan ylös ja käännytään niillä sijoillaan kohti vastustajaa ja lyödään tätä kahvalla ylhäältä alas kasvoihin (ilmeisesti). Tämän jälkeen otetaan askel taakse ja Tsuka tuodaan vasempaan käteen. Liike jatkuu vasemman jalan askeleella etuviistoon ja kahdella askeleella taakse, jolloin selkä on lähes kääntyneenä vastustajaa kohti, mutta asema on riittävän kaukana, jotta vastustaja ei ylety lyömään. Miekka on näiden kolmen askeleen aikana vedetty ja on poikittain rinnan päällä hieman suojassa vastustajan katseelta. Seuraavaksi suoritetaan hyökkäys yläkautta vastustajan kasvoja kohti ja vastustaja joutuu vetäytymään. Tätä seuraa Kiritsuke ja Chiburi sekä Noto asianmukaisessa järjestyksessä.
Kokonaisharjoitus koostui yhteensä kolmesta Shoden sarjasta sekä Chuden sarjasta kahteen kertaan.
tiistai 14. syyskuuta 2010
Tiistai 14.9.2010 Yleistä
Harjoitusintensiteetti on ollut hieman tempoilevaa viime aikoina. Työmatkat ovat osuneet hieman huonosti treenejä ajatelleen. Nyt taas asiat varmaan hieman tasoittuvat.
Itseasiassa viime viikolla oli poikkeuksellinen treeni, sillä senpai jonka piti olla harjoituksen vetäjä, sairastui ja minä olin ensimmäistä kertaan virallisesti vetäjänä.
Senpai muuten translitteroidaan joskus muotoon Sempai sillä japanin kielessä n lausutaan m kun se on sanassa ennen bilabiaalia. Minä pidän enemmän muodosta sempai ja aion näin ollen käyttää sitä tästä eteenpäin.
Sinänsä harjoitus sujui ilman kommelluksia ja kohtalaisen itsevarmuuden vallassa vaikka onhan se aikamoinen tilanne kun 5. dan haluaa tarkistaa jonkin seikan.
Tänään saan haltuuni viimeisimmän diplomin. Sille on jo varattu paikka seinällä.
Sunnuntaina oli mukava harjoitus. Paras ystäväni ja Mystinen Serkku on kiinnostunut kendosta ja järjestin hänelle mahdollisuuden kokeilla miltä peruskurssilla tulee eteen. Harjoittelimme Lauttasaaren Takaniemessä ulkona. Maapohja ei ollut aivan tasainen, joten nilkat olivat hieman vaarassa, mutta kun tämän otti huomioon, harjoitus toimi aivan mainiosti. Kävimme läpi perusteita, subureita, kirikaeshin ja kolme wazaa: tobikomi-men, tobikomi-kote ja tobikomi-do:n.
Muut puiston käyttäjät olivat hieman ihmeissään.
Nyt palaan normaaliin järjestykseen jossa syyskauden aikana tiistai on iaidoa ja torstai on kendoa. Kendon peruskurssi on maanantaisin ja perjantaisin.
Itseasiassa viime viikolla oli poikkeuksellinen treeni, sillä senpai jonka piti olla harjoituksen vetäjä, sairastui ja minä olin ensimmäistä kertaan virallisesti vetäjänä.
Senpai muuten translitteroidaan joskus muotoon Sempai sillä japanin kielessä n lausutaan m kun se on sanassa ennen bilabiaalia. Minä pidän enemmän muodosta sempai ja aion näin ollen käyttää sitä tästä eteenpäin.
Sinänsä harjoitus sujui ilman kommelluksia ja kohtalaisen itsevarmuuden vallassa vaikka onhan se aikamoinen tilanne kun 5. dan haluaa tarkistaa jonkin seikan.
Tänään saan haltuuni viimeisimmän diplomin. Sille on jo varattu paikka seinällä.
Sunnuntaina oli mukava harjoitus. Paras ystäväni ja Mystinen Serkku on kiinnostunut kendosta ja järjestin hänelle mahdollisuuden kokeilla miltä peruskurssilla tulee eteen. Harjoittelimme Lauttasaaren Takaniemessä ulkona. Maapohja ei ollut aivan tasainen, joten nilkat olivat hieman vaarassa, mutta kun tämän otti huomioon, harjoitus toimi aivan mainiosti. Kävimme läpi perusteita, subureita, kirikaeshin ja kolme wazaa: tobikomi-men, tobikomi-kote ja tobikomi-do:n.
Muut puiston käyttäjät olivat hieman ihmeissään.
Nyt palaan normaaliin järjestykseen jossa syyskauden aikana tiistai on iaidoa ja torstai on kendoa. Kendon peruskurssi on maanantaisin ja perjantaisin.
perjantai 23. heinäkuuta 2010
Torstai 22.07.2010 Iaido
No niin, jospa nyt saisin taas kirjoittelua jatkettua.
Uppsalassa oli Takada-Sensein leiri kuun vaihteessa ja sessio oli kaikin puolin onnistunut. Harjoituspaikka, Fyrishovin liikuntakeskus, on oikein mainio. Ainoa miinuspuoli on salin onneton ilmanvaihto. Lämpötila nousi saunalukemiin. Mutta en minä hikeä pelkää, sano. Graduointikin onnistui. No, vyöarvot sinänsä ovat tärkeä juttu siltä kannalta, että niistä voi seurata omaa harjoittelussa etenemistään.
Normaaliin treenijärjestykseen palaaminen tapahtui sitten eilen, sillä lähdin Uppsalasta suoraan Intiaan työmatkalle ja Intiasta suoraan Viroon soittokeikoille. Kivaa oli.
Eilinen treeni oli jostain syystä erityisen ja hikinen. Ehkä se johtui siitä, että alussa oli Nishimoto-Senseiltä tuttuja hara-harjoituksia. Tämä johtuu siitä, että osa porukasta treenasikin Muso Jikiden Eishin Ryuta.
Treeni oli kovaa ja lopussa väsymisestä keskittyminen herpaantui niin pahasti, että Tohon neljännessä tekniikassa eli Musogaeshissa miekkakäsi oli sen verran hitaampi kuin vasen käsi sillä seurauksella, että vasempaan käsivarteen tuli kymmenen sentin mittainen haava. Onneksi treeniaikaa oli jäljellä vain pari minuuttia siinä vaiheessa.
Se mikä tässä pistää vähän mietityttämään on tämä yleiskunto. Hiki tulee ja happi loppuu. Lihaksiin ei enää niinkään satu seuraavana päivänä. Oma tulkintani on, että aerobisessa kunnossa olisi nyt parantamisen varaa. Ilmeisesti ei auta muu kuin ryhtyä lenkkeilemään. Se ei ole kivaa, sillä en pidä lenkkeilystä yhtään. Mutta jotain pitäisi tehdä. Mitä muutakaan se voisi olla. En tiedä.
Uppsalassa oli Takada-Sensein leiri kuun vaihteessa ja sessio oli kaikin puolin onnistunut. Harjoituspaikka, Fyrishovin liikuntakeskus, on oikein mainio. Ainoa miinuspuoli on salin onneton ilmanvaihto. Lämpötila nousi saunalukemiin. Mutta en minä hikeä pelkää, sano. Graduointikin onnistui. No, vyöarvot sinänsä ovat tärkeä juttu siltä kannalta, että niistä voi seurata omaa harjoittelussa etenemistään.
Normaaliin treenijärjestykseen palaaminen tapahtui sitten eilen, sillä lähdin Uppsalasta suoraan Intiaan työmatkalle ja Intiasta suoraan Viroon soittokeikoille. Kivaa oli.
Eilinen treeni oli jostain syystä erityisen ja hikinen. Ehkä se johtui siitä, että alussa oli Nishimoto-Senseiltä tuttuja hara-harjoituksia. Tämä johtuu siitä, että osa porukasta treenasikin Muso Jikiden Eishin Ryuta.
Treeni oli kovaa ja lopussa väsymisestä keskittyminen herpaantui niin pahasti, että Tohon neljännessä tekniikassa eli Musogaeshissa miekkakäsi oli sen verran hitaampi kuin vasen käsi sillä seurauksella, että vasempaan käsivarteen tuli kymmenen sentin mittainen haava. Onneksi treeniaikaa oli jäljellä vain pari minuuttia siinä vaiheessa.
Se mikä tässä pistää vähän mietityttämään on tämä yleiskunto. Hiki tulee ja happi loppuu. Lihaksiin ei enää niinkään satu seuraavana päivänä. Oma tulkintani on, että aerobisessa kunnossa olisi nyt parantamisen varaa. Ilmeisesti ei auta muu kuin ryhtyä lenkkeilemään. Se ei ole kivaa, sillä en pidä lenkkeilystä yhtään. Mutta jotain pitäisi tehdä. Mitä muutakaan se voisi olla. En tiedä.
keskiviikko 9. kesäkuuta 2010
Keskiviikko 9.6.2010 Yleistä
Blogikirjoittelu on vähäistä. Treenaaminen on runsasta. Kesän aikataulut ovat. maanantai 19:00-21:00 Meido-kanin dojo ja torstai Haagan paloasema.
Viime viikonloppuna oli seminaari Tallinnassa. Martin Agback-sensei piti sen. Martin on juuri palannut Japanista ja saavuttanut Renshi-arvon. Renshi tarkoittaa ohjaajaa.
Mitä Martin-sensein opetetukseen tulee, tämä oli minulle ensimmäinen kerta olla hänen opissaan. Minulla ei ole siitä pahaa sanaa sanottavana. Jokaisella opettajalla on oma tyylinsä niin iain kuin opetuksenkin suhteen. Mielestäni Martinin opetustyylissä oli paljon Takada-sensein tyyliä mukana, mutta Martin havainnollisti tekniikoita enemmän kuin olen aikaisemmin nähnyt. Näin ollen tekniikoihin avautui uusi näkökulma.
Tai havainnollistavathan muutin senseit tekniikoita, mutta Martinin havainnollistaminen oli jollakin tavoin johdonmukaisempaa ja johti oivalluksiin tekniikan luonteesta. On eri asia tietenkin miten nämä oivallukset saadaan mukaan omaan tekniikkaan.
Aikaisemmista kokemuksista poiketen Martin-sensei käytti myös kendotilanteita ja kendon kuvastoa havainnollistaessaan asioita. Tämä oli minusta erittäin antoisaa, sillä kendossa asiat ovat jossain määrin suoraviivaisempia ja siksi tilanteet ovat helpommin hahmotettavissa.
Kaiken lisäksi Martin-sensei on hyvin sympaattinen ja miellyttävällä tavalla vaatimaton vaikka on pohjoismaiden johtava Muso Shinden Ryu -opettaja.
Normaalien Shoden, Chuden ja Toho -harjoitusten lisäksi kokeilin pitkästä aikaa Tachi-Uchi-no-kurai treeniä. Ensimmäinen ja toinen parikata oli minulle ohjelmistossa.
Viime viikonloppuna oli seminaari Tallinnassa. Martin Agback-sensei piti sen. Martin on juuri palannut Japanista ja saavuttanut Renshi-arvon. Renshi tarkoittaa ohjaajaa.
Mitä Martin-sensein opetetukseen tulee, tämä oli minulle ensimmäinen kerta olla hänen opissaan. Minulla ei ole siitä pahaa sanaa sanottavana. Jokaisella opettajalla on oma tyylinsä niin iain kuin opetuksenkin suhteen. Mielestäni Martinin opetustyylissä oli paljon Takada-sensein tyyliä mukana, mutta Martin havainnollisti tekniikoita enemmän kuin olen aikaisemmin nähnyt. Näin ollen tekniikoihin avautui uusi näkökulma.
Tai havainnollistavathan muutin senseit tekniikoita, mutta Martinin havainnollistaminen oli jollakin tavoin johdonmukaisempaa ja johti oivalluksiin tekniikan luonteesta. On eri asia tietenkin miten nämä oivallukset saadaan mukaan omaan tekniikkaan.
Aikaisemmista kokemuksista poiketen Martin-sensei käytti myös kendotilanteita ja kendon kuvastoa havainnollistaessaan asioita. Tämä oli minusta erittäin antoisaa, sillä kendossa asiat ovat jossain määrin suoraviivaisempia ja siksi tilanteet ovat helpommin hahmotettavissa.
Kaiken lisäksi Martin-sensei on hyvin sympaattinen ja miellyttävällä tavalla vaatimaton vaikka on pohjoismaiden johtava Muso Shinden Ryu -opettaja.
Normaalien Shoden, Chuden ja Toho -harjoitusten lisäksi kokeilin pitkästä aikaa Tachi-Uchi-no-kurai treeniä. Ensimmäinen ja toinen parikata oli minulle ohjelmistossa.
torstai 13. toukokuuta 2010
Torstai 13.05.2010 Iaido
Tänään menin sitten lähirantaan treenaamaan. Rannassa on villiintynyt puistoalue eikä ihmisiä juuri lainkaan koiranulkoiluttajien lisäksi.
Kokeilin vähän kaikkea, mutta päädyin lopuksi treenaamaan Shodenia pystystä ja Tohota.
Epätasainen alusta oli oikeastaan aika kiva, mutta parasta oli tuuli, auringon paiste, lintujen laulu, puiden humina ja miekan suhahdukset.
Tämä on ohjelmistossa tästä eteenpäin todellakin. Ulkotreeni on hienoa!
Kokeilin vähän kaikkea, mutta päädyin lopuksi treenaamaan Shodenia pystystä ja Tohota.
Epätasainen alusta oli oikeastaan aika kiva, mutta parasta oli tuuli, auringon paiste, lintujen laulu, puiden humina ja miekan suhahdukset.
Tämä on ohjelmistossa tästä eteenpäin todellakin. Ulkotreeni on hienoa!
keskiviikko 12. toukokuuta 2010
Keskiviikko 12.05.2010 Yleistä
Muutamaan viikkoon en ole kirjoittanut tänne mitään. Se ei johdu siitä, että en olisi treenannut. Pikemminkin päinvastoin. Treeni on ollut säännöllistä ja toivon mukaan edistänyt osaamista.
Seuraava graduointi alkaa lähestyä. Tarkoitus on astua Takada Gakudo – sensein eteen Uppsalassa heinäkuun alussa.
Graduoinnin kirjallinen osuus on valmis ja aikamoinen nippu lomakkeita on myös täytettynä asianmukaisesti. Maksut on maksettu.
Muutama sana Takada-Senseistä on paikallaan. Takada Gakudō – Sensei on syntynyt vuonna 1938 eli on nyt 72-vuotias. Iaidoa hän on harjoitellut vuodesta 1953. Arvoltaan hän on 10. dan hanshi. Hanshi on korkein opettaja-arvo.
Takada-sensein opettaja oli Matsuo Kempu – Sensei joka oli itsensä Nakayama Hakudon pääoppilas. Nakayama Hakudo oli 1900-luvun merkittävimpiä miekkailunopettajia.
Valmistautuminen sujuu hitaasti mutta varmasti. Jokainen treeni on tärkeä. Ostin kohailta ulkoharjoitteluun sopivat tabit eli varvassukat. Nyt on syytä nimittäin kiihdyttää harjoittelua. Huomenna aamulla on hyvä aika yrittää ulkoharjoitusta rannassa. Katsotaan kuinka äijän käy.
Vaikka lyöntien kaari on kohentunut, niissä on vielä parantamisen varaa.
Graduointivaatimuksina ovat Shoden sekä Tōhō. Shoden on vaikea ulkona harjoiteltavaksi, mutta Tōhō sopii kuin nakutettu.
Seuraava graduointi alkaa lähestyä. Tarkoitus on astua Takada Gakudo – sensein eteen Uppsalassa heinäkuun alussa.
Graduoinnin kirjallinen osuus on valmis ja aikamoinen nippu lomakkeita on myös täytettynä asianmukaisesti. Maksut on maksettu.
Muutama sana Takada-Senseistä on paikallaan. Takada Gakudō – Sensei on syntynyt vuonna 1938 eli on nyt 72-vuotias. Iaidoa hän on harjoitellut vuodesta 1953. Arvoltaan hän on 10. dan hanshi. Hanshi on korkein opettaja-arvo.
Takada-sensein opettaja oli Matsuo Kempu – Sensei joka oli itsensä Nakayama Hakudon pääoppilas. Nakayama Hakudo oli 1900-luvun merkittävimpiä miekkailunopettajia.
Valmistautuminen sujuu hitaasti mutta varmasti. Jokainen treeni on tärkeä. Ostin kohailta ulkoharjoitteluun sopivat tabit eli varvassukat. Nyt on syytä nimittäin kiihdyttää harjoittelua. Huomenna aamulla on hyvä aika yrittää ulkoharjoitusta rannassa. Katsotaan kuinka äijän käy.
Vaikka lyöntien kaari on kohentunut, niissä on vielä parantamisen varaa.
Graduointivaatimuksina ovat Shoden sekä Tōhō. Shoden on vaikea ulkona harjoiteltavaksi, mutta Tōhō sopii kuin nakutettu.
perjantai 23. huhtikuuta 2010
Torstai 22.04.2010 Iaido
Tahmeus jatkui. perusharjoitusta, Shodenia, Toho:ta ja vähän Chudenia.
Perusteet, perusteet, perusteet!!!
Lauantaina ja sunnuntaina on leiri.
Perusteet, perusteet, perusteet!!!
Lauantaina ja sunnuntaina on leiri.
Tiistai 20.4.2010 Iaido
Jostain syystä Kiritsuke ei ota luonnistuakseen. kaari on suppea ja jää vajaaksi. Sayan eli tupen kanssa on myös hankaluuksia, se on koko ajan tiellä. Kiritsuke myös kääntyy heti lähdössä vinoon ja varmaan siksi miekka ei suhahda tyydyttävästi.
Uskon että suhahdus kertoo siitä leikkaisiko miekka vai ei.
Harjoitus oli kokonaisuudessaan erityisen tahmea ja vaikea.
Uskon että suhahdus kertoo siitä leikkaisiko miekka vai ei.
Harjoitus oli kokonaisuudessaan erityisen tahmea ja vaikea.
perjantai 16. huhtikuuta 2010
Torastai 15.4.2010 Iaido
Vähä vähältä virheet tulevat esille. Tällä kertaa Chuden sarjan Iwanami oli eritystarkkailun kohteena. Iwanami kertoo tilanteesta, jolloin vieressä istujaa pistetään ensin kylkeen, kaadetaan maahan ja osuvaksi lopuksi lyödään pää irti.
Virheellinen kohta oli miekan vetämisen lopussa. Siinä otetaan sormilla nipistysotteella Monouchin päältä Munesta kiinni kun käännytään vasemmalle ennen Tsukia. Käden sijainti miekan päällä Monouchin takana on piston alkuasetelma eli käännöksen aikana ote muuttuu nipistävästä siihen että Mune kulkee peukalon hangan kautta.
Monouchi on noin vaaksan mittainen alue miekan kärjessä, joka on karkaistu erityisen kovaksi. Mune taasen on miekan selkä.
Aivan loppuviimeiseksi yritin Takiotoshia. Se onnistui paremmin kuin kuvittelin. Vedon ajoitus oli vielä väärä ja loikka liian lyhyt, mutta hyvää oli vakaa tasapaino.
Muuten harjoitus oli taas hyvä. Shoden kahdesti, Toho kahdesti ja Chuden kahdesti.
Tällä kertaa yritin laittaa Shodeniin vähän ekstra spirittiä ja käyttää ajoitusta.
Virheellinen kohta oli miekan vetämisen lopussa. Siinä otetaan sormilla nipistysotteella Monouchin päältä Munesta kiinni kun käännytään vasemmalle ennen Tsukia. Käden sijainti miekan päällä Monouchin takana on piston alkuasetelma eli käännöksen aikana ote muuttuu nipistävästä siihen että Mune kulkee peukalon hangan kautta.
Monouchi on noin vaaksan mittainen alue miekan kärjessä, joka on karkaistu erityisen kovaksi. Mune taasen on miekan selkä.
Aivan loppuviimeiseksi yritin Takiotoshia. Se onnistui paremmin kuin kuvittelin. Vedon ajoitus oli vielä väärä ja loikka liian lyhyt, mutta hyvää oli vakaa tasapaino.
Muuten harjoitus oli taas hyvä. Shoden kahdesti, Toho kahdesti ja Chuden kahdesti.
Tällä kertaa yritin laittaa Shodeniin vähän ekstra spirittiä ja käyttää ajoitusta.
keskiviikko 14. huhtikuuta 2010
Tiistai 13.4.2010 Iaido
Edelliseen kyhäelmään tuli hieman tarkennusta. Takiotoshi suoritetaan edelleen kuten videoleikkeessä kaikissa muissa paitsi Matsuo Kempu -senseiltä periytyvissä Dojoissa. Lisäksi yläkautta tuleva Tsuki kohdistuu päähän eikä kaulaan, kuten edellisessä bloggauksessa arvelin.
Tälläkin kertaa harjoitus oli hyvä, sillä havaitsin muutamia karkeahkoja virheitä Chuden-sarjan tekniikoista senpain avustuksella.
Harjoitus koostui seuraavasti: Shoden-sarja kahteen kertaan, Toho-sarja kahteen kertaan ja Chuden-sarja kertaalleen.
Lopussa keskittyminen hajosi virheistä ja niiden korjausyrityksistä johtuen.
Päänvaivaa tuottaa edelleen O-chiburi. syystä taikka toisesta en pysty pitämään kyynärpäätä riittävän takana kun miekan kahva eli Tsuka tuodaan ohimolle. Periaatteessa liike on yksinkertainen: Miekkakäsi on ojennettuna suoraan sivulle ja siitä käsi koukistetaan siten, että olkavarsi pysyy paikallaan ja kyynärvarsi kääntyy. Liikkeen tulisi muistuttaa sitä kun kättä vedetään lippaan. Jostain syystä kaikki muuttuu vaikeaksi kun tämä tehdään katana kädessä.
Tälläkin kertaa harjoitus oli hyvä, sillä havaitsin muutamia karkeahkoja virheitä Chuden-sarjan tekniikoista senpain avustuksella.
Harjoitus koostui seuraavasti: Shoden-sarja kahteen kertaan, Toho-sarja kahteen kertaan ja Chuden-sarja kertaalleen.
Lopussa keskittyminen hajosi virheistä ja niiden korjausyrityksistä johtuen.
Päänvaivaa tuottaa edelleen O-chiburi. syystä taikka toisesta en pysty pitämään kyynärpäätä riittävän takana kun miekan kahva eli Tsuka tuodaan ohimolle. Periaatteessa liike on yksinkertainen: Miekkakäsi on ojennettuna suoraan sivulle ja siitä käsi koukistetaan siten, että olkavarsi pysyy paikallaan ja kyynärvarsi kääntyy. Liikkeen tulisi muistuttaa sitä kun kättä vedetään lippaan. Jostain syystä kaikki muuttuu vaikeaksi kun tämä tehdään katana kädessä.
perjantai 9. huhtikuuta 2010
Torstai 9.4.2010 Iaido
Treeneisssä oli melkein tungosta!
Tälläkin kertaa sain harjoiteltua Shodenin, Tohon ja Chudenin eheissä sarjoissa yhtä tekniikkaa lukuun ottamatta. Kyseessä on Chuden sarjan 9. tekniikka Takiotoshi.
Takiotoshi on muuttunut lyhyehkössä ajassa melkoisesti. Sen ensimmäinen isku oli vielä 60-luvulla Tsuki eli suora pisto vastustajan Suigetsuun eli sisuspunokseen eli solar plexukseen. Nykyisin se on erikoinen sivuttaiseen loikkaan yhdistetty pisto ylhäältä. Sen tarkoituksena lienee pistää vastustajaa haarniskan kaula-aukosta.
Hieman vastaavanlaisia ylhäältä tulevia pistoja näkyy Troija-elokuvassa Achilleuksen eli Brad Pittin suorittamana. Perimätiedon mukaan romanien puukkotekniikoissa solisluun edestä katsottuna vasemman kuopan kautta alaspäin suuntautuva pisto puhkaisee yläonttolaskimon, jolloin sydän haukka ilmaa ja kuolema on välitön. Aortan puhkaiseminen ei ilmeisesti ole aivan yhtä nopea tapa päästää vastustaja päiviltä. Sydän pumppaa silloin koko verivaraston vatsaonteloon ja tällöin vastustaja säilyy toimintakykyisenä useiden sydämen lyöntien ajan.
Takiotoshi on erittäin vaativa tekniikka vaikka näyttää aluksi helpolta. Se alkaa Tatehiza-asennosta. Vastustaja lähestyy takaa, johon miekkailija reagoi nousemalla ylös ja kääntymällä vastustajan suuntaan. Tällöin vastustaja kurottautuu ja yrittää tarttua miekan kahvaan jonka miekkailija vetää pois vastustajan ulottuvilta ja ottaa vielä kaksi pientä sivuaskelta saadakseen toimintatilaa. Vasen kylki on hyökkääjään päin. Nyt miekkailija voi vetää miekan ja suorittaa ensimmäisen iskun. Tätä seuraa Furikaburi ja Kirigaeshi pystystä Iaigoshiin ja siitä vasemman polven laskeutuessa maahan seuraa Yoko-chiburi samaan tapaan kuin Shoden sarjan viidennessä tekniikassa Inyoshintai:ssa. Noto on Chuden-sarjan Noto.
Kiinnostuneille 60-luvun versio Nagae Matasaburo -sensein esittämänä.
Tälläkin kertaa sain harjoiteltua Shodenin, Tohon ja Chudenin eheissä sarjoissa yhtä tekniikkaa lukuun ottamatta. Kyseessä on Chuden sarjan 9. tekniikka Takiotoshi.
Takiotoshi on muuttunut lyhyehkössä ajassa melkoisesti. Sen ensimmäinen isku oli vielä 60-luvulla Tsuki eli suora pisto vastustajan Suigetsuun eli sisuspunokseen eli solar plexukseen. Nykyisin se on erikoinen sivuttaiseen loikkaan yhdistetty pisto ylhäältä. Sen tarkoituksena lienee pistää vastustajaa haarniskan kaula-aukosta.
Hieman vastaavanlaisia ylhäältä tulevia pistoja näkyy Troija-elokuvassa Achilleuksen eli Brad Pittin suorittamana. Perimätiedon mukaan romanien puukkotekniikoissa solisluun edestä katsottuna vasemman kuopan kautta alaspäin suuntautuva pisto puhkaisee yläonttolaskimon, jolloin sydän haukka ilmaa ja kuolema on välitön. Aortan puhkaiseminen ei ilmeisesti ole aivan yhtä nopea tapa päästää vastustaja päiviltä. Sydän pumppaa silloin koko verivaraston vatsaonteloon ja tällöin vastustaja säilyy toimintakykyisenä useiden sydämen lyöntien ajan.
Takiotoshi on erittäin vaativa tekniikka vaikka näyttää aluksi helpolta. Se alkaa Tatehiza-asennosta. Vastustaja lähestyy takaa, johon miekkailija reagoi nousemalla ylös ja kääntymällä vastustajan suuntaan. Tällöin vastustaja kurottautuu ja yrittää tarttua miekan kahvaan jonka miekkailija vetää pois vastustajan ulottuvilta ja ottaa vielä kaksi pientä sivuaskelta saadakseen toimintatilaa. Vasen kylki on hyökkääjään päin. Nyt miekkailija voi vetää miekan ja suorittaa ensimmäisen iskun. Tätä seuraa Furikaburi ja Kirigaeshi pystystä Iaigoshiin ja siitä vasemman polven laskeutuessa maahan seuraa Yoko-chiburi samaan tapaan kuin Shoden sarjan viidennessä tekniikassa Inyoshintai:ssa. Noto on Chuden-sarjan Noto.
Kiinnostuneille 60-luvun versio Nagae Matasaburo -sensein esittämänä.
tiistai 30. maaliskuuta 2010
Tiistai 30.3. 2010 Iaido
Sensei palasi matkoilta ja saimme heti erikoisharjoitusta. Itse nimesin sen heti Zatoichi-harjoitukseksi.
Zatoichi on mainio elokuva. Takeshi Kitanon näyttelemä Zatoichi on sokea samurai. Elokuva noudattaa japanilaisittain tuttua kaavaa: Zatoichi auttaa kylää, jossa pahat jengiläiset häiritsevät asukkaiden elämää ja pakottavat ihmisiä maksamaan suojelurahoja. Zatoichi ystävystyy paikallisen maanviljelijättären kanssa ja tapaa kaksi vanhempiensa murhaajia etsivää geishaa lupautuen auttamaan näitä.
Edellä olevasta synopsiksesta voi heti arvata minkälaisesta harjoituksesta oli kysymys. Shoden-sarja silmät kiinni!
Tunnelma oli jokseenkin hämmästyttävä. Tasapaino oli heti kateissa ja jalat ja kädet menivät ihan minne sattui.
Sensei on alkanut kiinnittämään huomiotani hieman tekniikan sisältöön. Tällä tarkoitan lähinnä sitä missä hengessä tekniikka tulisi suorittaa.
Gyakuton alussa tilanne on kehittynyt sellaiseksi, että vastustaja tulee suoraa edestä ja ilmaisee pahat aikeensa, joihin on reagoitava kahdella tapaa samanaikaisesti. Samalla kun ilkimys havaitaan havaitaan hänen kelvottomat aikeensa ja miekkaa ryhdytään vetämään esiin. Loppu on sitten tekniikkaa.
Samoin tutkimme hieman Koranton sisäistä ajoitusta Nuktsuken ja Kiritsuken välillä. Siinä on eräänlainen tempon vaihdos. Tällä tietenkin on tarkoitus sotkea vastustajan ajoitus ja ehtiä ennen.
Sensei kiinnitti huomiota myös O-chiburin ajoitukseen. Niin kuin hieman aikaisemmin kirjoitin, miekan tuominen ohimolle on yksi liike. Sitten hienoinen pysäytys, tarkistus ja Furioroshi.
Zatoichi on mainio elokuva. Takeshi Kitanon näyttelemä Zatoichi on sokea samurai. Elokuva noudattaa japanilaisittain tuttua kaavaa: Zatoichi auttaa kylää, jossa pahat jengiläiset häiritsevät asukkaiden elämää ja pakottavat ihmisiä maksamaan suojelurahoja. Zatoichi ystävystyy paikallisen maanviljelijättären kanssa ja tapaa kaksi vanhempiensa murhaajia etsivää geishaa lupautuen auttamaan näitä.
Edellä olevasta synopsiksesta voi heti arvata minkälaisesta harjoituksesta oli kysymys. Shoden-sarja silmät kiinni!
Tunnelma oli jokseenkin hämmästyttävä. Tasapaino oli heti kateissa ja jalat ja kädet menivät ihan minne sattui.
Sensei on alkanut kiinnittämään huomiotani hieman tekniikan sisältöön. Tällä tarkoitan lähinnä sitä missä hengessä tekniikka tulisi suorittaa.
Gyakuton alussa tilanne on kehittynyt sellaiseksi, että vastustaja tulee suoraa edestä ja ilmaisee pahat aikeensa, joihin on reagoitava kahdella tapaa samanaikaisesti. Samalla kun ilkimys havaitaan havaitaan hänen kelvottomat aikeensa ja miekkaa ryhdytään vetämään esiin. Loppu on sitten tekniikkaa.
Samoin tutkimme hieman Koranton sisäistä ajoitusta Nuktsuken ja Kiritsuken välillä. Siinä on eräänlainen tempon vaihdos. Tällä tietenkin on tarkoitus sotkea vastustajan ajoitus ja ehtiä ennen.
Sensei kiinnitti huomiota myös O-chiburin ajoitukseen. Niin kuin hieman aikaisemmin kirjoitin, miekan tuominen ohimolle on yksi liike. Sitten hienoinen pysäytys, tarkistus ja Furioroshi.
Torstai 25.3.2010 Iaido
Vaikuttaa hieman siltä, että harjoittelusta on tullut hieman kokonaisempaa siten, että en enää jää loputtomasti hinkkaamaan jotain yksityiskohtaa. Ehkä nyt on tosiaan sellainen vaihe menossa, että kokonaisten sarjojen treenaaminen on paikallaan.
Shoden, Chuden ja Toho, ja kerran vielä päälle.
Shoden, Chuden ja Toho, ja kerran vielä päälle.
keskiviikko 24. maaliskuuta 2010
Tiistai 23.3.2010 Iaido
Vauhtitreenit - tavallista kovempaa vedettiin. Heti alussa Kirigasehissa oli meininkiä ja kiai raikui varmasti pitkin käytäviä.
Sensei on tämän viikon poissa, joten Senpai veti treenit. Alkupuolen kata-kertauksessa suoritimme ensin Shodenin, sitten Tohon ja lopuksi Chudenin ja kaiken kahteen kertaan reippaassa tahdissa. Täytyy sanoa, että loppupuolella oli hienoisia vaikeuksia pysyä mukana ja hieman isompia vaikeuksia pitää tekniikka puhtaana.
Hyvä harjoitus kaikin puolin kuitenkin!
Omatahtisen harjoittelun aikana, syystä taikka toisesta, Kiritsuke ei luonnistunut oikein millään. Siitä tuli tönkkötsuke. Chiburin kanssa en myöskään päässyt puusta pidemmälle, vaikka treenasin sitä aivan erityisesti. Senpai tulikin sanomaan, että anna mennä vaan, kyllä se siitä.
Seuraava harjoittelun kohde tulikin sitten mukaan kuvaan, eli lantio. Sen kanssa olisi tehtävä jotain vaikkapa Nukitsuken lopuksi. En ole ihan varma että mitä, vaikka Senpai varta vasten näytti miten asia menee oikein.
Lopuksi vedin vielä saman sarjan eli koko Shodenin, Tohon ja Chudenin, vaikkakin vain yhteen kertaan.
Sensei on tämän viikon poissa, joten Senpai veti treenit. Alkupuolen kata-kertauksessa suoritimme ensin Shodenin, sitten Tohon ja lopuksi Chudenin ja kaiken kahteen kertaan reippaassa tahdissa. Täytyy sanoa, että loppupuolella oli hienoisia vaikeuksia pysyä mukana ja hieman isompia vaikeuksia pitää tekniikka puhtaana.
Hyvä harjoitus kaikin puolin kuitenkin!
Omatahtisen harjoittelun aikana, syystä taikka toisesta, Kiritsuke ei luonnistunut oikein millään. Siitä tuli tönkkötsuke. Chiburin kanssa en myöskään päässyt puusta pidemmälle, vaikka treenasin sitä aivan erityisesti. Senpai tulikin sanomaan, että anna mennä vaan, kyllä se siitä.
Seuraava harjoittelun kohde tulikin sitten mukaan kuvaan, eli lantio. Sen kanssa olisi tehtävä jotain vaikkapa Nukitsuken lopuksi. En ole ihan varma että mitä, vaikka Senpai varta vasten näytti miten asia menee oikein.
Lopuksi vedin vielä saman sarjan eli koko Shodenin, Tohon ja Chudenin, vaikkakin vain yhteen kertaan.
maanantai 22. maaliskuuta 2010
Torstai 18.3.2010 Iaido
Kuuma harjoitus. Takki märkänä.
Kyynärpää kestää kaiken muun paitsi Chiburin. Tämä on hyvä merkki. Ilmeisesti fysio alkaa tepsiä.
Sensei kiinnitti huomiota eritoten kahteen seikkaan. Nukitsuken lopussa asento on hieman liikaa etupainoinen ja Chiburissa taivutan huomaamattani niskaa melkoisesti.
Chiburi sananalle en tiedä muuta kotimaista vastinetta kuin "veren ravistus". Chiburin merkitys on jokseenkin brutaali tottumattomalle, sillä sen avulla puhdistetaan miekan terä nopeasti siihen tarttuneesta verestä ja kudoksista, ainakin noin kuvainnollisesti.
Muso Shinden Ryu -koulussa Chiburi esiintyy kolmena päävariaationa:
Yoko Chiburi
O-Chiburi
"erikois" Chiburi
Yoko Chiburi suoritetaan pääsääntöisesti Tatehiza katoissa, O-Chiburi Seiza katoissa ja "erikois" Chiburi kolmessa Shoden katassa. "Erikois"-Chiburi esiintyy kahdessa eri muodossa.
Seuraavassa mitä Mori Shigeki Sensei sanoo aiheesta. Kannattaa kuitenkin muistaa, että Mori Shigeki Sensei on Tanimura-miehiä, eli kyseessä Muso Jikiden Eishin Ryu.
"Kun oikea käsi tuodaan ohimolle yhdellä liikkeellä kirioroshista sen on oltava yksinkertaisesti muodollinen liike sisältämättä mitään salattua merkitystä. Tämä liike ei sisällä Zanshinia eikä kokonaisuuden tiedostamista.
On perustavalla tavalla tärkeätä tarkistaa vastustajan tila vaikka se kestäisi vain sekunnin murto-osan.
Tästä syystä seuraavaan liikkeeseen ei saa kiirehtiä.
Paine on säilytettävä kumossa olevaa vastustajaa kohtaan siltä varalta, että hän tekee vielä vastahyökkäyksen.
Vaikka vastustaja on täyden huomion kohteena, Tandenin voima on säilytettävä vastustajan hallitsemiseksi tarpeen niin vaatiessa.
Opettajani Yamamoto Takuji selitti seuraavasti:
Aloita tarkkailemalla hetki haavoittamaasi vastustajaa säilyttäen hyvä valmius, asento ja täysi voima Tandenissa.
Työnnä miekkaa ja vartaloa eteen oikealle tietoisella hengellä.
säilytä kissakin asema sekunnin ajan oikealla kädellä.
Samaan aikaan vasen käsi siirtyy vasemmalle lanteelle.
Nosta hieman kissakia ja käännä terää oikealle. Pysähtymättä tuo oikea käsi ohimolle.
Tässä kohdin tsuka-gashira osoittaa etuvasemmalle ja kissaki taka oikealle. Sormenpäät melkein koskettavat oikeata ohimoa.
Liikkeiden suorittaminen yksitellen vie oman aikansa. Nopeus ei ole tässä kuitenkaan tärkeätä. Huolellisuus on keskeistä.
MENETLMÄ OIKEAN KÄDEN TUOMISEKSI OHIMOLLE
Tämä liike vaikuttaa luonnottomalta ja epäloogiselta. On kuitenkin olemassa vaihtoehtoinen analyysi joka vaikuttaa perustellulta aloittelijoille.
Oikean käden tuominen ohimolle:
Kuten sanottua, vahvista Zanshiniä ja henkeä kirioroshin jälkeen. Sitten, hallitusti nosta miekkaa. Kun miekka on olkapään korkeudella taivuta käsi kyynärpäästä ja tuo oikea käsi oikealle ohimolle. Liike on kuin sotilas tekisi kunniaa.
Tässä vaiheessa Tsuka-gashiran tulisi osoittaa etuvasemmalle ja kissakin takaoikealle.
Oikea kyynärpää osoittaa suoraan oikealle sivulle. Rinta on venytetty leveäksi ja leuka pidetään suorassa, jotta hyvä asento säilytettäisiin.
FURIOROSHI (ALASPÄIN SUUNTAUTUVA ISKU)
Oikea käsi nousee ja kulkee pään yli kasvojen vasemmalle puolelle. Sitten se putoaa diagonaalisesti oikealle puolelle.
Samaan aikaan takana oleva jalka vedetään edessä olevan viereen ja siirrytään iai-goshiin.
Polvia avataan ja taivutetaan hieman. Lantiota lasketaan hieman alemmas ja ylävartalo pidetään suorana.
Miekan liike pysäytetään oikean jalan eteen (melko lähelle jalkaa).
Vartalo ei saa nojata eteen liikaa.
Tässä asennossa kasvot ja Metsuke voivat tarkkailla lähempänä olevaa kohdetta. Pää pidetään pystyssä.
Aina Tokugawain aikaan asti samurait (Bushi) pitivä hiuksiaan pikku nutturalla pään päällä. Tästä syystä Chiburi on syytä suorittaa huolellisesti, jottei leikkaisi nutturaansa. Joissakin toisissa koulukunnissa Chiburi suoritetaan kapeampana siten, että terä ei kulje pään päällitse Furioroshia suoritettaessa. Kaikissa koulukunnissa kulman on kuitenkin oltava oikea, jotta veri irtoaisi terästä kunnolla.
FURIOROSHIN LOPPUASENTO
Avaa ja taivuta polvia hieman.
Pyri pitämään vartalo mahdollisimman suorassa, (hienoinen etunoja on kuitenkin väistämätön).
Laske lantiota hieman alemmas.
Metsuke keskittyy kauemmas eteen kuin missä kumossa oleva vastustaja on.
Miekka on etuoikealla kissaki osoittaa alas lähelle omaa jalkaa.
Tässä vaiheessa oikean käden ote miekasta on vakaa.
Kissaki ei saa olla liian korkealla.
Veri tulisi ravistaa maahan lähelle itseä. Veren roiskiminen yltympäriinsä ei ole Tanimura-järjestelmän mukaista.
Oikean käsivarren tulisi olla kohtalaisen suorassa ja suuntautua alaoikealle lähes vartalolinjan suuntaisesti.
CHIBURIIN SOVELIAS MENTAALINEN VALMISTELU
Kiinnitä koko huomio haavoitettuun vastustajaan ennen Chiburin aloittamista. Painostaminen voimakkaalla paineella ja arvokkaan asennon säilyttäminen ovat pakollisia."
On luonnollista, että meillä Muso Shinden Ryussa tietyt asiat suoritetaan hieman toisin, mutta välillä on hyvä tutkia miten muut koulukunnat tekevät, tai ainakin kuvailevat, asioita.
Kyynärpää kestää kaiken muun paitsi Chiburin. Tämä on hyvä merkki. Ilmeisesti fysio alkaa tepsiä.
Sensei kiinnitti huomiota eritoten kahteen seikkaan. Nukitsuken lopussa asento on hieman liikaa etupainoinen ja Chiburissa taivutan huomaamattani niskaa melkoisesti.
Chiburi sananalle en tiedä muuta kotimaista vastinetta kuin "veren ravistus". Chiburin merkitys on jokseenkin brutaali tottumattomalle, sillä sen avulla puhdistetaan miekan terä nopeasti siihen tarttuneesta verestä ja kudoksista, ainakin noin kuvainnollisesti.
Muso Shinden Ryu -koulussa Chiburi esiintyy kolmena päävariaationa:
Yoko Chiburi
O-Chiburi
"erikois" Chiburi
Yoko Chiburi suoritetaan pääsääntöisesti Tatehiza katoissa, O-Chiburi Seiza katoissa ja "erikois" Chiburi kolmessa Shoden katassa. "Erikois"-Chiburi esiintyy kahdessa eri muodossa.
Seuraavassa mitä Mori Shigeki Sensei sanoo aiheesta. Kannattaa kuitenkin muistaa, että Mori Shigeki Sensei on Tanimura-miehiä, eli kyseessä Muso Jikiden Eishin Ryu.
"Kun oikea käsi tuodaan ohimolle yhdellä liikkeellä kirioroshista sen on oltava yksinkertaisesti muodollinen liike sisältämättä mitään salattua merkitystä. Tämä liike ei sisällä Zanshinia eikä kokonaisuuden tiedostamista.
On perustavalla tavalla tärkeätä tarkistaa vastustajan tila vaikka se kestäisi vain sekunnin murto-osan.
Tästä syystä seuraavaan liikkeeseen ei saa kiirehtiä.
Paine on säilytettävä kumossa olevaa vastustajaa kohtaan siltä varalta, että hän tekee vielä vastahyökkäyksen.
Vaikka vastustaja on täyden huomion kohteena, Tandenin voima on säilytettävä vastustajan hallitsemiseksi tarpeen niin vaatiessa.
Opettajani Yamamoto Takuji selitti seuraavasti:
Aloita tarkkailemalla hetki haavoittamaasi vastustajaa säilyttäen hyvä valmius, asento ja täysi voima Tandenissa.
Työnnä miekkaa ja vartaloa eteen oikealle tietoisella hengellä.
säilytä kissakin asema sekunnin ajan oikealla kädellä.
Samaan aikaan vasen käsi siirtyy vasemmalle lanteelle.
Nosta hieman kissakia ja käännä terää oikealle. Pysähtymättä tuo oikea käsi ohimolle.
Tässä kohdin tsuka-gashira osoittaa etuvasemmalle ja kissaki taka oikealle. Sormenpäät melkein koskettavat oikeata ohimoa.
Liikkeiden suorittaminen yksitellen vie oman aikansa. Nopeus ei ole tässä kuitenkaan tärkeätä. Huolellisuus on keskeistä.
MENETLMÄ OIKEAN KÄDEN TUOMISEKSI OHIMOLLE
Tämä liike vaikuttaa luonnottomalta ja epäloogiselta. On kuitenkin olemassa vaihtoehtoinen analyysi joka vaikuttaa perustellulta aloittelijoille.
Oikean käden tuominen ohimolle:
Kuten sanottua, vahvista Zanshiniä ja henkeä kirioroshin jälkeen. Sitten, hallitusti nosta miekkaa. Kun miekka on olkapään korkeudella taivuta käsi kyynärpäästä ja tuo oikea käsi oikealle ohimolle. Liike on kuin sotilas tekisi kunniaa.
Tässä vaiheessa Tsuka-gashiran tulisi osoittaa etuvasemmalle ja kissakin takaoikealle.
Oikea kyynärpää osoittaa suoraan oikealle sivulle. Rinta on venytetty leveäksi ja leuka pidetään suorassa, jotta hyvä asento säilytettäisiin.
FURIOROSHI (ALASPÄIN SUUNTAUTUVA ISKU)
Oikea käsi nousee ja kulkee pään yli kasvojen vasemmalle puolelle. Sitten se putoaa diagonaalisesti oikealle puolelle.
Samaan aikaan takana oleva jalka vedetään edessä olevan viereen ja siirrytään iai-goshiin.
Polvia avataan ja taivutetaan hieman. Lantiota lasketaan hieman alemmas ja ylävartalo pidetään suorana.
Miekan liike pysäytetään oikean jalan eteen (melko lähelle jalkaa).
Vartalo ei saa nojata eteen liikaa.
Tässä asennossa kasvot ja Metsuke voivat tarkkailla lähempänä olevaa kohdetta. Pää pidetään pystyssä.
Aina Tokugawain aikaan asti samurait (Bushi) pitivä hiuksiaan pikku nutturalla pään päällä. Tästä syystä Chiburi on syytä suorittaa huolellisesti, jottei leikkaisi nutturaansa. Joissakin toisissa koulukunnissa Chiburi suoritetaan kapeampana siten, että terä ei kulje pään päällitse Furioroshia suoritettaessa. Kaikissa koulukunnissa kulman on kuitenkin oltava oikea, jotta veri irtoaisi terästä kunnolla.
FURIOROSHIN LOPPUASENTO
Avaa ja taivuta polvia hieman.
Pyri pitämään vartalo mahdollisimman suorassa, (hienoinen etunoja on kuitenkin väistämätön).
Laske lantiota hieman alemmas.
Metsuke keskittyy kauemmas eteen kuin missä kumossa oleva vastustaja on.
Miekka on etuoikealla kissaki osoittaa alas lähelle omaa jalkaa.
Tässä vaiheessa oikean käden ote miekasta on vakaa.
Kissaki ei saa olla liian korkealla.
Veri tulisi ravistaa maahan lähelle itseä. Veren roiskiminen yltympäriinsä ei ole Tanimura-järjestelmän mukaista.
Oikean käsivarren tulisi olla kohtalaisen suorassa ja suuntautua alaoikealle lähes vartalolinjan suuntaisesti.
CHIBURIIN SOVELIAS MENTAALINEN VALMISTELU
Kiinnitä koko huomio haavoitettuun vastustajaan ennen Chiburin aloittamista. Painostaminen voimakkaalla paineella ja arvokkaan asennon säilyttäminen ovat pakollisia."
On luonnollista, että meillä Muso Shinden Ryussa tietyt asiat suoritetaan hieman toisin, mutta välillä on hyvä tutkia miten muut koulukunnat tekevät, tai ainakin kuvailevat, asioita.
keskiviikko 17. maaliskuuta 2010
Keskiviikko 17.3.2010 Kotona
Kyynärpää ei kerta kaikkiaan kestä jatkuvaa treeniä. Eilen oli taas fysioterapia ja kipeytyminen oli sen mukaista. Geelipussi auttoi hieman. Huomenna on kuitenkin treenattava.
Iaidon niin kuin kaiken muunkin budon tarkoituksena on myös parantaa harjoittelijan luonteen ominaisuuksia. Tänään oli sellainen päivä, että en ole ollenkaan varma kuinka perusteellisesti olisin menettänyt hermoni ilman vuosien harjoittelua.
Ei siis siten, että olisin tehnyt jotain muuta kuin kirjoittanut ilkeän kirjeen, mutta sain hillittyä itseni oikeastaan aika helposti.
Tämä päivä palautti mieleen kuinka pikkusieluisia ihmiset voivatkaan olla.
No, tämä ei sen enempää minua haittaa, sillä huomenna taas treenataan vaikka jääpussin voimalla.
Kuun vaihteesta jatkan myös kendotreeniä.
Iaidon niin kuin kaiken muunkin budon tarkoituksena on myös parantaa harjoittelijan luonteen ominaisuuksia. Tänään oli sellainen päivä, että en ole ollenkaan varma kuinka perusteellisesti olisin menettänyt hermoni ilman vuosien harjoittelua.
Ei siis siten, että olisin tehnyt jotain muuta kuin kirjoittanut ilkeän kirjeen, mutta sain hillittyä itseni oikeastaan aika helposti.
Tämä päivä palautti mieleen kuinka pikkusieluisia ihmiset voivatkaan olla.
No, tämä ei sen enempää minua haittaa, sillä huomenna taas treenataan vaikka jääpussin voimalla.
Kuun vaihteesta jatkan myös kendotreeniä.
torstai 11. maaliskuuta 2010
Tiistai 9.3.2010 Iaido
Tällä kertaa tutkimme paljon nukitsukea ja sen sujuvuutta. Jonkinlainen kohentuminen sen tiimoilta saavutettiin. Kykenin myös ensimmäistä kertaa täysin tietoisesti vaikuttamaan kiritsuken ja eteenpäin suuntautuvan liikkeen väliseen ajalliseen suhteeseen.
En suinkaan tarkoita että lopputulos oli ollut oikea, mutta kykenin muuttamaan ajoitusta.
Toho alkaa sujua hieman paremmin kuin aikaisemmin kokonaisuudessaan.
Lantion asento pystytekniikoissa aiheuttaa edelleen päänvaivaa. On erinomaisen vaikeata hahmottaa eteenpäin suuntautuvassa liikkeessä samanaikaista ylävartalon kiertoa taaksepäin ja lantion kiertoliikettä eteenpäin.
En suinkaan tarkoita että lopputulos oli ollut oikea, mutta kykenin muuttamaan ajoitusta.
Toho alkaa sujua hieman paremmin kuin aikaisemmin kokonaisuudessaan.
Lantion asento pystytekniikoissa aiheuttaa edelleen päänvaivaa. On erinomaisen vaikeata hahmottaa eteenpäin suuntautuvassa liikkeessä samanaikaista ylävartalon kiertoa taaksepäin ja lantion kiertoliikettä eteenpäin.
Torstai 4.3.2010 Iaido
Tämän treenin tunnelma oli hieman erilainen, eli pystyin keskittymään enemmän kokonaisten tekniikoiden suorittamiseen kuin niiden osien hinkkaamiseen.
Tämä on hyvä, sillä treeni on parhaimmillaan jopa erittäin meditatiivista.
Siinäpä oli hyvä mietiskely.
Tämä on hyvä, sillä treeni on parhaimmillaan jopa erittäin meditatiivista.
Siinäpä oli hyvä mietiskely.
Tiistai 2.3.2010 Iaido
Tällä kertaa suoritimme putkeen sekä Shodenin että Chudenin, mikä oli uutta minulle.
Chuden sarjan kuudes tekniikka Iwanami alkaa hahmottua paremmin. Hieno tekniikka jossa on mukana tsuki eli pisto.
Chuden sarjan kaikki tekniikat yhtä lukuun ottamatta alkavat Tatehiza-no-bu eli lyhyesti Tatehiza -asennosta. Se on vasemmalle jalkapöydälle raskas asento, sillä siinä istutaan sen päällä. Tatehiza sanana kostuu kahdesta sanasta eli hiza joka tarkoittaa polvea, sekä tate jonka tarkkaa merkitystä en tässä yhteydessä tiedä. Sanakirja tuntee käännökset miekkailu, suoja ja korkea.
Näin ollen vaihtoehdot olisivat "korkea polvi", "suojaava polvi" ja "miekkailu polvi", jotka kaikki jossain määrin ovat järkeenkäypiä nimiä kyseiselle istuma-asennolle.
Oma tulkintani on konservatiivinen "korkea polvi", sillä silloin voisi sanoa että kyseessä on korkea polviasento.
Chuden sarjan kuudes tekniikka Iwanami alkaa hahmottua paremmin. Hieno tekniikka jossa on mukana tsuki eli pisto.
Chuden sarjan kaikki tekniikat yhtä lukuun ottamatta alkavat Tatehiza-no-bu eli lyhyesti Tatehiza -asennosta. Se on vasemmalle jalkapöydälle raskas asento, sillä siinä istutaan sen päällä. Tatehiza sanana kostuu kahdesta sanasta eli hiza joka tarkoittaa polvea, sekä tate jonka tarkkaa merkitystä en tässä yhteydessä tiedä. Sanakirja tuntee käännökset miekkailu, suoja ja korkea.
Näin ollen vaihtoehdot olisivat "korkea polvi", "suojaava polvi" ja "miekkailu polvi", jotka kaikki jossain määrin ovat järkeenkäypiä nimiä kyseiselle istuma-asennolle.
Oma tulkintani on konservatiivinen "korkea polvi", sillä silloin voisi sanoa että kyseessä on korkea polviasento.
torstai 25. helmikuuta 2010
Tiistai 23.2.2010 Iaido
Vaikka kestävyys on aivan rapaluokkaa, treeni meni oikeastaan aika hyvissä merkeissä. Sensei korjasi erityisesti nukitsuken loppuasentoa ja vaikka kiritsuke on vielä huono, uskon että asiassa ymmärtämisessä tapahtui ratkaiseva läpimurto. Kuvittelen, että sain juonen päästä kiinni kun tutkin kissakin liikerataa takaperoisessa järjestyksessä.
Tarkemmin ajateltuna tämä menetelmä, jossa asiaa tutkitaan totutusta poikkeavassa näkökulmassa on tuttu piirtämisestä. Kun en millään meinannut saada piirrettyä ihmisen mittasuhteita oikein, opettaja kehotti kääntämään paperin ylösalaisin. Tämä auttoi ainakin sen verran kuin muut kuvaamataidolliset kyvyt antoivat myöten.
Arvelisin että kyseessä on ilmiö jossa silmä näkee mitä se on tottunut näkemään ja tämä sitten välittyy kädelle. Poikkeava näkökulma kirjaimellisesti johtaa siihen, että se automaatio aivoissa, joka tuottaa kuvaa ja tässä tapauksessa liikettä, kytkeytyy pois päältä, jos tällainen ilmaisu sallitaan, ja liike ei enää toistu samana.
Mikäli asia on näin, se herättää mielenkiitoisia kysymyksiä muun muassa siitä kuinka tietoisia me yleensä olemme tekemisistämme. Tätä tukevaksi esimerkiksi sopii autolla ajo, joka tapahtuu varsin usein, niin sanoakseni, autopilotilla ainakin tutuilla reiteillä.
Chuden alkaa hieman hahmottua, vaikka tekniikat kuudesta yhdeksään ovat täyttä hapuilua ja yhdestä viiteen kömpelöitä. Kymmenes tekniikka on muihin nähden mukiinmenevä.
Edellisessä kirjoituksessa luettelin valmiusasentoja ei kamae. Näyttä siltä, että jossain on virhe tai sitten kyse on lajien välisistä eroista. Iaidossa chudan-no-kamae on pallean korkeudella ja seigan-no-kamae on kurkun korkeudella. Kendossa chudan-no-kamae sen sijaan vaikuttaisi olevan kuin seigan-no-kamae iaidossa.
Pyrin selvittämään asiaa tarkemmin.
Tarkemmin ajateltuna tämä menetelmä, jossa asiaa tutkitaan totutusta poikkeavassa näkökulmassa on tuttu piirtämisestä. Kun en millään meinannut saada piirrettyä ihmisen mittasuhteita oikein, opettaja kehotti kääntämään paperin ylösalaisin. Tämä auttoi ainakin sen verran kuin muut kuvaamataidolliset kyvyt antoivat myöten.
Arvelisin että kyseessä on ilmiö jossa silmä näkee mitä se on tottunut näkemään ja tämä sitten välittyy kädelle. Poikkeava näkökulma kirjaimellisesti johtaa siihen, että se automaatio aivoissa, joka tuottaa kuvaa ja tässä tapauksessa liikettä, kytkeytyy pois päältä, jos tällainen ilmaisu sallitaan, ja liike ei enää toistu samana.
Mikäli asia on näin, se herättää mielenkiitoisia kysymyksiä muun muassa siitä kuinka tietoisia me yleensä olemme tekemisistämme. Tätä tukevaksi esimerkiksi sopii autolla ajo, joka tapahtuu varsin usein, niin sanoakseni, autopilotilla ainakin tutuilla reiteillä.
Chuden alkaa hieman hahmottua, vaikka tekniikat kuudesta yhdeksään ovat täyttä hapuilua ja yhdestä viiteen kömpelöitä. Kymmenes tekniikka on muihin nähden mukiinmenevä.
Edellisessä kirjoituksessa luettelin valmiusasentoja ei kamae. Näyttä siltä, että jossain on virhe tai sitten kyse on lajien välisistä eroista. Iaidossa chudan-no-kamae on pallean korkeudella ja seigan-no-kamae on kurkun korkeudella. Kendossa chudan-no-kamae sen sijaan vaikuttaisi olevan kuin seigan-no-kamae iaidossa.
Pyrin selvittämään asiaa tarkemmin.
torstai 18. helmikuuta 2010
Tiistai 16.2.2010 Iaido
Fysioterapia alkaa ensi viikolla, mutta en malttanut olla treenaamatta. Kyllähän se sattui, mutta vähän eri tavalla. Lisäksi jääpalaterapia treenin jälkeen kohensi tilannetta tuntuvasti.
Normaali meno. Alkuverryttely, peruslyönnit: Kirioroshi, Zengogiri ja Kirikaeshi. Sitten perusharjoitus ja Shoden. Tämän jälkeen Chuden ja sitten tauko.
Virkistyksen jälkeen tutkimme vielä hetken Shodenia kunnes Sensei sanoi: "Toho".
Toho eli NIPPON IAIDÔ KYÔKAI TÔHÔ -sarja koostuu viidestä sovitetusta tekniikasta yhtä monesta eri koulukunnasta.
1. Korantô - Musô Shinden ryû
2. Yukichigai - Musô Jikiden Eishin ryû
3. Tôrôken - Shinshin Sekiguchi ryû
4. Musôgaeshi - Mugai ryû
5. Mukôzume - Hôki ryû
Kaikki Toho-tekiikat ovat pystytekniikoita ja kaikissa on lopussa ennen chiburia Chudan-no-kamae. Kamae tarkoittaa valmiusasentoa. Chudan tarkoittaa keskiosaa eli Chudan-no-kamae on valmiusasento, jossa keskiosa tai keskilinja otetaan hallintaan.
Valmiusasennot ovat:
1. Chūdan-no-Kamae - Miekka vartalon edessä, kärki kurkun korkeudella
2. Jōdan-no-Kamae - Miekka kohotettuna pään päälle
3. Hassō-no-Kamae - Miekka kohotettuna pään sivulle
4. Gedan-no-Kamae - Miekka vartalon edessä, kärki laskettuna alas
5. Waki-no-Kamae - Miekka vartalon sivulla, osittain sen takana, kärki taaksepäin
6. Heso-Gedan-no-Kamae - Miekka vartalon edessä, kärki laskettuna navan korkeudelle
7. Seigan-no-Kamae - Miekka vartalon edessä, kärki vasemman silmän korkeudella
Lähdeaineisto on kokenut ilmeisesti melkoisen adaptaation, sillä Hasso-no-kamae on ymmärtääkseni sanan mukaan "kahdeksas asento". Tätä täytyy hieman selvitellä.
Normaali meno. Alkuverryttely, peruslyönnit: Kirioroshi, Zengogiri ja Kirikaeshi. Sitten perusharjoitus ja Shoden. Tämän jälkeen Chuden ja sitten tauko.
Virkistyksen jälkeen tutkimme vielä hetken Shodenia kunnes Sensei sanoi: "Toho".
Toho eli NIPPON IAIDÔ KYÔKAI TÔHÔ -sarja koostuu viidestä sovitetusta tekniikasta yhtä monesta eri koulukunnasta.
1. Korantô - Musô Shinden ryû
2. Yukichigai - Musô Jikiden Eishin ryû
3. Tôrôken - Shinshin Sekiguchi ryû
4. Musôgaeshi - Mugai ryû
5. Mukôzume - Hôki ryû
Kaikki Toho-tekiikat ovat pystytekniikoita ja kaikissa on lopussa ennen chiburia Chudan-no-kamae. Kamae tarkoittaa valmiusasentoa. Chudan tarkoittaa keskiosaa eli Chudan-no-kamae on valmiusasento, jossa keskiosa tai keskilinja otetaan hallintaan.
Valmiusasennot ovat:
1. Chūdan-no-Kamae - Miekka vartalon edessä, kärki kurkun korkeudella
2. Jōdan-no-Kamae - Miekka kohotettuna pään päälle
3. Hassō-no-Kamae - Miekka kohotettuna pään sivulle
4. Gedan-no-Kamae - Miekka vartalon edessä, kärki laskettuna alas
5. Waki-no-Kamae - Miekka vartalon sivulla, osittain sen takana, kärki taaksepäin
6. Heso-Gedan-no-Kamae - Miekka vartalon edessä, kärki laskettuna navan korkeudelle
7. Seigan-no-Kamae - Miekka vartalon edessä, kärki vasemman silmän korkeudella
Lähdeaineisto on kokenut ilmeisesti melkoisen adaptaation, sillä Hasso-no-kamae on ymmärtääkseni sanan mukaan "kahdeksas asento". Tätä täytyy hieman selvitellä.
perjantai 12. helmikuuta 2010
Perjantai 12.2.2010 Kotona
Kyynärpää ei ota asettuakseen. Tuesta ei ole mitään apua ja tulehduskipulääkkeestä tulee masuun pipi. Kaiken lisäksi katosta alkoi tulla vettä huoneistoon eikä elämä muutenkaan tunnu erityisen hohdokkaalta.
Miekkailuharjoituksen pitäisi johtaa siihen että osaisi erottaa maallisten asioiden hyödyt ja haitat. Katosta tippuva vesi on erittäin maallinen asia, mutta osaanko erottaa sen hyödyt ja haitat? Haitta on että rahat menee remonttiin ja asunnossa on vaikea asua, mutta tuleepahan sitten makuuhuone remontoitua.
Olisin pärjännyt aivan hyvin ilmankin tätä, mutta niin kai se sitten on, että suurin osa tapahtuvista asioista on sattumanvaraisia ja se että harmittaa on oman mielen kiinnittymistä joutavanpäiväisiin seikkoihin kuten koti, turva, nukkuminen, yleinen riesa ja miksi noin ylipäätään kannattaa ansaita rahaa.
No, treenaaminen jatkuu ensi viikolla normaalisti. Kendo pitäisi saada taas käyntiin.
Tästä ei kuulkaa tule yhtään mitään.
Miekkailuharjoituksen pitäisi johtaa siihen että osaisi erottaa maallisten asioiden hyödyt ja haitat. Katosta tippuva vesi on erittäin maallinen asia, mutta osaanko erottaa sen hyödyt ja haitat? Haitta on että rahat menee remonttiin ja asunnossa on vaikea asua, mutta tuleepahan sitten makuuhuone remontoitua.
Olisin pärjännyt aivan hyvin ilmankin tätä, mutta niin kai se sitten on, että suurin osa tapahtuvista asioista on sattumanvaraisia ja se että harmittaa on oman mielen kiinnittymistä joutavanpäiväisiin seikkoihin kuten koti, turva, nukkuminen, yleinen riesa ja miksi noin ylipäätään kannattaa ansaita rahaa.
No, treenaaminen jatkuu ensi viikolla normaalisti. Kendo pitäisi saada taas käyntiin.
Tästä ei kuulkaa tule yhtään mitään.
perjantai 29. tammikuuta 2010
Torstai 28.01.2010 Kotona
Kyynärpää ei salli harjoitusta. Sain lääkäriltä tuen, kahdeksan fysioterapiakertaa ja tulehduskipulääkettä.
Luin loppuun Jukka Laajarinteen Muumit ja olemisen arvoitus, jonka sain joululahjaksi tyttäreltäni. Kumma juttu miten eurooppalainen eksistenssifilosofia käsittelee samoja teemoja kuin vaikkapa Miyamoto Musashin Gorin no sho. Musashin ohjeet:
1. Ajattele rehellisesti.
2. Tie on harjoittelemista.
3. Perehdy kaikkiin taitoihin.
4. Tunne kaikkien ammattien Tiet.
5. Erota maallisten asiain hyöty ja tappio.
6. Kehitä vaistomaista arviointia ja kaiken ymmärtämistä.
7. Havaitse näkymättömät.
8. Kiinnitä huomiota myös kaikkiin yksityiskohtiin.
9. Älä tee mitään turhaa.
Rehellisen ajattelun paralleeli voisi löytyä eksistenssifilosofian käsitteestä autenttinen ja epäautenttinen oleminen. Tie on harjoittelemista on suoraan sama. Siinä muutama esimerkki.
Ilmankos Muumit ovat niin suosittuja Japanissa. Sieltä löytyy jopa reggae-laulaja Moomin. Hänen oikean nimensä on salaisuus, mutta kaveri on ollut mukana reggaekuviossa vuodesta 1992. Moomin on kotoisin Kanagawan Chigasakista.
Luin loppuun Jukka Laajarinteen Muumit ja olemisen arvoitus, jonka sain joululahjaksi tyttäreltäni. Kumma juttu miten eurooppalainen eksistenssifilosofia käsittelee samoja teemoja kuin vaikkapa Miyamoto Musashin Gorin no sho. Musashin ohjeet:
1. Ajattele rehellisesti.
2. Tie on harjoittelemista.
3. Perehdy kaikkiin taitoihin.
4. Tunne kaikkien ammattien Tiet.
5. Erota maallisten asiain hyöty ja tappio.
6. Kehitä vaistomaista arviointia ja kaiken ymmärtämistä.
7. Havaitse näkymättömät.
8. Kiinnitä huomiota myös kaikkiin yksityiskohtiin.
9. Älä tee mitään turhaa.
Rehellisen ajattelun paralleeli voisi löytyä eksistenssifilosofian käsitteestä autenttinen ja epäautenttinen oleminen. Tie on harjoittelemista on suoraan sama. Siinä muutama esimerkki.
Ilmankos Muumit ovat niin suosittuja Japanissa. Sieltä löytyy jopa reggae-laulaja Moomin. Hänen oikean nimensä on salaisuus, mutta kaveri on ollut mukana reggaekuviossa vuodesta 1992. Moomin on kotoisin Kanagawan Chigasakista.
torstai 28. tammikuuta 2010
Tiistai 26.1.2010 Iaido
Pidin viikon taukoa jotta alkava tenniskyynärpää eli lateraaliepikondyliitti rauhoittuisi. Ei rauhoittunut.
Perusharjoituksen ja Shoden-sarjan jälkeen tutkimme edelleen Chuden-sarjaa. Yokogumo menee joten kuten. Toraissoku menee joten kuten. Inazuma menee joten kuten, mutta Ukigumo ja Yamaoroshi eivät.
Perusongelma on edelleen Kiritsuken suppeus. Kiritsuke-termi vaatii hieman selitystä. Kiritsuke tarkoittaa leikkauslyöntiä. Samasta toimenpiteestä käytetään myös termiä Kirioroshi, joka puolestaan on käännettynä leikkaus alaspäin. Kolmas samaa asiaa kuvaava termi, jota joskus näkee käytettävän on Kiriotoshi, joka tarkoittaa kutakuinkin alas tai kumoon leikkaamista vaikkapa esimerkiksi puun leikkaamista kumoon, vaikka puita nykyisin harvemmin kaadetaan leikkaamalla.
Jotain erityistä pitäisi nyt keksiä, että miekan kärkiosa eli kissaki alkaisi kulkea oikeaa rataa oikealla hetkellä. En vaan ymmärrä mitä. Periaate on hallussa mutta sen toteutus ei. Kuvittelen, että ratkaisu liittyy siihen missä vaiheessa liikerataa ranteet ojentuvat.
Perusharjoituksen ja Shoden-sarjan jälkeen tutkimme edelleen Chuden-sarjaa. Yokogumo menee joten kuten. Toraissoku menee joten kuten. Inazuma menee joten kuten, mutta Ukigumo ja Yamaoroshi eivät.
Perusongelma on edelleen Kiritsuken suppeus. Kiritsuke-termi vaatii hieman selitystä. Kiritsuke tarkoittaa leikkauslyöntiä. Samasta toimenpiteestä käytetään myös termiä Kirioroshi, joka puolestaan on käännettynä leikkaus alaspäin. Kolmas samaa asiaa kuvaava termi, jota joskus näkee käytettävän on Kiriotoshi, joka tarkoittaa kutakuinkin alas tai kumoon leikkaamista vaikkapa esimerkiksi puun leikkaamista kumoon, vaikka puita nykyisin harvemmin kaadetaan leikkaamalla.
Jotain erityistä pitäisi nyt keksiä, että miekan kärkiosa eli kissaki alkaisi kulkea oikeaa rataa oikealla hetkellä. En vaan ymmärrä mitä. Periaate on hallussa mutta sen toteutus ei. Kuvittelen, että ratkaisu liittyy siihen missä vaiheessa liikerataa ranteet ojentuvat.
keskiviikko 13. tammikuuta 2010
Tiistai 12.1.2010 Iaido
Jostain syystä treeni otti tänään kunnon päälle enemmän kuin tavallisesti. Reidet menivät hapoille saman tien ja hiki roiskui.
Normaalien alkulämmittelyiden ja Shoden sarjan jälkeen sensei sanoi: Chuden.
Chuden on Muso Shinden Ryu - koulukunnan keskimmäinen katasarja. Chuden sarja perustuu pitkälti tai on Hasegawa Eishin Ryu - koulukunnan kymmenen kataa. Shoden-sarja on puolestaan peräisin Omori Ryusta.
Totuuden nimissä on sanottava, että muutamia vuosia sitten, ennen harjoitustaukoa, olin treenannut viisi ensimmäistä Chuden tekniikkaa kuntoon, sillä olin valmistauduin graduointiin, jossa ne olivat vaatimuksena. En sitten mennyt.
Chuden sarjan katat ovat kaikin puolin erilaisia kuin Shoden-katat. Tai, no ainakin aloitusasento ja Noto ovat erilaisia. Myös tekniikan sisäinen ajoitus on erilainen Shoden-katoihin verrattua.
Kävimme läpi kaikki kymmenen. Katojen nimet ovat:
Yokogumo eli Pilvirintama
Toraissoku eli Tiikerin tassu
Inazuma eli Salama
Ukigumo eli Leijuvat pilvet
Yamaoroshi eli Vuorituuli
Iwanami eli Rantatyrsky
Urokogaeshi eli Äkkikäännös
Namigaeshi eli Vetäytyvä aalto
Takiotoshi eli Polveileva vesiputous
Nukiuchi eli Vetoisku
Sensein asioita mieleen palauttavien ohjeiden jälkeen kaksi ensimmäistä eli Yokogumo ja Toraissoku menivät joten kuten.
Kun hetkeksi menetin tarkkaavaisuuden tekniikan suoritusnopeuden suhteen ja huomaamattani matkin senpaita, sensei muistutti, että minun tavoitteeni ovat edelleen suuret ja puhtaat liikeradat. Tätä ei ole syytä unohtaa.
Yokogumo kuten kaikki muutkin Chuden-katat lähtevät Tatehiza-asennosta. Tatehiza koostuu kahdesta sanasta Tate joka käännöksestä en ole varma ja hiza, joka tarkoittaa polvea. Joka tapauksessa kyseessä on puolipolviasento, joka on aluksi todella hankala.
Katan sisäinen ajoitus on sellainen, että vedossa miekka kulkee edellä ja vartalo perässä. Kirioroshi on jokseenkin sama kuin ennenkin, Chiburi on normaali. Noto eli miekan palautus Sayaan eli tuppeen eroaa melkoisesti Shodenista. Nyt miekkaa ei ensinnäkään liuuteta koko matkaansa vaan Chiburin jälkeen terä käännetään poikittain eteen ja sen puoliväli on näin ollen jokseenkin Sayan kohdalla, kissaki liuutetaan tupen suulle. Seuraavaksi tapahtuu kaksi asiaa. Palataan Tataehizaan ja oikea käsi seuraa levollisesti, jolloin istuma-asentoon saavuttaessa miekka on melkein kokonaan tupessa. Lopussa on kuitenkin vielä Zanshin-vaihe jolloin Saya ja miekka suljetaan hitaasti.
Lisää treenattavaa riittää.
Normaalien alkulämmittelyiden ja Shoden sarjan jälkeen sensei sanoi: Chuden.
Chuden on Muso Shinden Ryu - koulukunnan keskimmäinen katasarja. Chuden sarja perustuu pitkälti tai on Hasegawa Eishin Ryu - koulukunnan kymmenen kataa. Shoden-sarja on puolestaan peräisin Omori Ryusta.
Totuuden nimissä on sanottava, että muutamia vuosia sitten, ennen harjoitustaukoa, olin treenannut viisi ensimmäistä Chuden tekniikkaa kuntoon, sillä olin valmistauduin graduointiin, jossa ne olivat vaatimuksena. En sitten mennyt.
Chuden sarjan katat ovat kaikin puolin erilaisia kuin Shoden-katat. Tai, no ainakin aloitusasento ja Noto ovat erilaisia. Myös tekniikan sisäinen ajoitus on erilainen Shoden-katoihin verrattua.
Kävimme läpi kaikki kymmenen. Katojen nimet ovat:
Yokogumo eli Pilvirintama
Toraissoku eli Tiikerin tassu
Inazuma eli Salama
Ukigumo eli Leijuvat pilvet
Yamaoroshi eli Vuorituuli
Iwanami eli Rantatyrsky
Urokogaeshi eli Äkkikäännös
Namigaeshi eli Vetäytyvä aalto
Takiotoshi eli Polveileva vesiputous
Nukiuchi eli Vetoisku
Sensein asioita mieleen palauttavien ohjeiden jälkeen kaksi ensimmäistä eli Yokogumo ja Toraissoku menivät joten kuten.
Kun hetkeksi menetin tarkkaavaisuuden tekniikan suoritusnopeuden suhteen ja huomaamattani matkin senpaita, sensei muistutti, että minun tavoitteeni ovat edelleen suuret ja puhtaat liikeradat. Tätä ei ole syytä unohtaa.
Yokogumo kuten kaikki muutkin Chuden-katat lähtevät Tatehiza-asennosta. Tatehiza koostuu kahdesta sanasta Tate joka käännöksestä en ole varma ja hiza, joka tarkoittaa polvea. Joka tapauksessa kyseessä on puolipolviasento, joka on aluksi todella hankala.
Katan sisäinen ajoitus on sellainen, että vedossa miekka kulkee edellä ja vartalo perässä. Kirioroshi on jokseenkin sama kuin ennenkin, Chiburi on normaali. Noto eli miekan palautus Sayaan eli tuppeen eroaa melkoisesti Shodenista. Nyt miekkaa ei ensinnäkään liuuteta koko matkaansa vaan Chiburin jälkeen terä käännetään poikittain eteen ja sen puoliväli on näin ollen jokseenkin Sayan kohdalla, kissaki liuutetaan tupen suulle. Seuraavaksi tapahtuu kaksi asiaa. Palataan Tataehizaan ja oikea käsi seuraa levollisesti, jolloin istuma-asentoon saavuttaessa miekka on melkein kokonaan tupessa. Lopussa on kuitenkin vielä Zanshin-vaihe jolloin Saya ja miekka suljetaan hitaasti.
Lisää treenattavaa riittää.
maanantai 11. tammikuuta 2010
Torstai 7.1.2010 Iaido
Peruskurssin toiseksi viimeinen kerta. Otin mukaan vanhan ja jo melko pahasti kolhiintuneen iaiton ja lainasin sitä kurssialiselle. Kävimme läpi uudelleen kuusi ensimmäistä tekniikkaa. Iaito toi koko asiaan uuden näkökulman bokkeniin verrattua.
Valitettavasti olen estynyt ensi torstaina, eli en pääse pitämään viimeistä opetuskertaa. Joku senpaista luonnollisesti hoitaa asian.
Kurssin pito on ollut erittäin antoisaa ja uskon että se on mennyt kaikin puolin melko hyvin. Toivon että kurssilaiset ovat tyytyväisiä opetukseen. Nyt sitten yleisryhmässä he tottuvat hieman toisenlaiseen tyyliin, jossa ainakin minun mielestäni painopiste on iaidon itsenäisemmällä opiskelulla kurssin varsin ohjattuun ilmapiiriin verrattuna.
Valitettavasti olen estynyt ensi torstaina, eli en pääse pitämään viimeistä opetuskertaa. Joku senpaista luonnollisesti hoitaa asian.
Kurssin pito on ollut erittäin antoisaa ja uskon että se on mennyt kaikin puolin melko hyvin. Toivon että kurssilaiset ovat tyytyväisiä opetukseen. Nyt sitten yleisryhmässä he tottuvat hieman toisenlaiseen tyyliin, jossa ainakin minun mielestäni painopiste on iaidon itsenäisemmällä opiskelulla kurssin varsin ohjattuun ilmapiiriin verrattuna.
Tilaa:
Kommentit (Atom)
