Tutkimme kiritsukea. Kiritsuke koostuu periaatteessa kahdesta vaiheesta - ennen osumaa ja osuman jälkeen. Ennen osumaa ote miekasta eli Tenouchi on löysä ja miekkaa pidetään kiinni lähinnä peukaloilla ja etusormilla. Tilanne muuttuu iskun aikana siten, että osuman hetkellä ote on enimmäkseen pikkusormella, nimettömällä ja keskisormella. Etusormi ja peukalo lähinnä seuraavat mukana.
Osuman jälkeen monouchin liikerata pysähtyisi melko pian, ellei miekkaa samalla painettaisi alas ja vedettäisi takaisin itseen päin. Näin ollen kissakin rata ei ole pyöreä vaan pikemminkin elliptinen ainakin loppuosaltaan.
Vaikka vaakasuunnassa ihmisen katkaiseminen on mahdollista, pystysuuntaan ihmisen halkaiseminen ei ole. Näin ollen miekka on tavalla tai toisella vedettävä irti vastustajan päästä tai missä se nyt milläkin kertaa sattuu olemaan. Sitä ei ole syytä lyödä kiinni vastustaja otsaan kuin kirvestä puunrunkoon. Näin ollen irrotusliike on kiritsuken elliptinen osa.
Koska monouchi kulkee kovan luun, sitkeän kudoksen ja mahdollisesti myös kypärän läpi, suhteellisen kevyen katanan liike-energia on nopeasti käytetty loppuun. Näin ollen miekkaan on saatava lisää voimaa painamalla sitä vasemman käden otteella. Tästä on myös se etu, että lyönnin lopussa tenouchin ollessa täysin kiristynyt, miekan liike pysähtyy hallitusti eikä kissaki "niiaa".
Periaatteessa yksinkertainen juttu, mutta tehdäpä se käytännössä... Lisää harjoitusta tarvitaan tässäkin asiassa.
Harjoittelimme myös hieman Tach-uchi-no-kurai -sarjaa eli TUNK:kia. TUNK on bokkeneilla suoritettava pariharjoitus kendokatan tapaan. Voidaan kaiketi sanoa, että TUNK on kenjutsua.
Minun on tullut vähän laisesti harjoiteltua TUNK:ia joten kävimme läpi kolme ensimmäistä tekniikkaa jotka ovat:
1. Deai
2. Kobushidori
3. Zetsumyôken
Kuvassa ote Kobushidorista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti