12.1.2013 Seuraava yleiskatsaus

Hyvää uuttavuotta. Harjoittelu tiivistyy. Iaidon kohdalla tähtäin on seuraavassa Takada-sensein leirissä ja kendon osalta homma etenee vähän omalla painollaan, mutta otan nyt myös sunnuntai-suburit ohjelmaan. En ole saanut muotoiltua koherenttia ajatusta thanatos-energiasta ja mitä sille tapahtuu budoharjoittelussa. Ongelma johtuu siitä että budoharjoitus on hyvin kurinalaista ja siinä pyritään neuroottisella määrällä toistoja oikeaan suoritukseen. Tämä houkuttelee ajattelemaan että budoharjoitus on luonteeltaan superegon jäljittelyä. Tällöin harjoitus ei sitoisi thanatos-energiaa vaan lisäisi sitä tietoisuuteen. Harjoittelija harjoittelee jotta oppisi, mutta ei kuitenkaan voi oppia koskaan täydelliseksi.

03.10.2012 Tilannekatsaus

Pääsin treeneihin eilen pitkästä aikaa. Tauko johtui loukkaantumisesta. Kylkiluu murtui kun en ollut valmistautunut bussin äkkijarrutukseen. Niin kuin odottaa sopii kunto oli loppua kesken kaiken.

Viimeaikaiset pohdinnat ovat pyörineet edelleen alitajunnan tiimoilla. Ajatus siitä että budo-harjoittelu sitoo alitajunnasta tietoisuuteen nousevaa thanatos-energiaa on mielestäni edelleen voimassa. Thanatos-energia sitoutuu siihen merkitysrakenteeseen tietoisuudessa ,joka sisältää kuvan todellisuudesta sen sijaan että jäisi vapaaksi tietoisuuteen ja ilmenisi neuroottisena käyttäytymisenä.

Se että jotkut budon harrastajat kuitenkin ilmentävät käytöksessään neuroottisuutta ei tee tyhjäksi edellistä väittämää. Toiminnan tasolla mikä tahansa budo on kuin mitä muuta tahansa liikuntaa. Psyykkisestä näkökulmasta budo kuitenkin eroaa vaikkapa aerobikista siinä että olemisen absoluuttinen negaatio eli ei-oleminen on tavalla tai toisella läsnä. Se on läsnä iaidokan suhteessa miekkaan, se on läsnä nukitsukessa ja kiritsukessa. Kendossa se on läsnä myös voitossa ja tappiossa.

Mikä on thanatos-energian ja häpeän suhde on seuraavan pohdiskelun kohde, Tämä siksi että voisin hahmottaa kuinka budo-harjoittelu vaikuttaa itsetuntoon.

Kesätauko

Kesätauko harjoittelussa on ohi. Kevään treenikausi huipentui kesä-heinäkuun vaihteessa Uppsalassa Takada-senseiden yhteisseminaariin, joka jatkui vielä muutaman päivän Helsingissä.

Saapa nähdä mitä tuleva budo-vuosi tuo tullessaan. Kendon osalta ainakin cup-muotoisen turnauksen ja ensi kesänä on iaidon osalta tiedossa graduointi, sillä aika ja leirimäärä tulee täyteen.

Teknisten seikkojen lisäksi aion kiinnittää huomiota edelleen iaidon ja kendon metapsykologisiin ulottuvuuksiin. Erityisesti harjoituksen suhde alitajunnasta kumpuavan vapaan ahdistuksen sitomiseen on kiinnostava.

Kuolemanvietti ja samurai-eetos – luonnostelu laajoin vedoin

Samurai-eetosta värittää voimakkaasti kunnian ja uskollisuuden ihanne. Uskollisuuden pettämisestä seuraa häpeä ja häpeä tulee välttää keinolla millä hyvänsä. Vaikka historiallisessa kontekstissa samurait eivät kaikilta osin olleet kovinkaan uskollisia ja kunniakkaita ja Muromachi-kauden aristokraatit pitivät samuraita enintään rikollisina, on kuolemaan asti uskollisuuden ihanne ainakin jossain mielessä totta ja toteutunutta myös historiassa.

Meji-restauraation jälkeisen Japanin militarisaation eräänä kulminaatiopisteenä voidaan ehkä pitää kamikaze-toimintaa, jossa kohtalaisen laajassa mitassa vapaaehtoiset, noin 2500 kaatunutta, upotti 81 liittoutuneiden alusta ja vaurioitti 195:ä muuta, liittoutuneiden miestappioiden ollessa lähes 10 000 haavoittunutta ja kaatunutta. Lähteet kertovat että kaikille kamikazeille luvattiin nimi Yasukuni-temppeliin ja että koulutuksessa oli myös uskonnollinen komponentti.

Ihminen saadaan uhraamaan henkensä vapaaehtoisesti jos kuolemanvietti ja mielihyvä yhdistyvät.  Psyykessä vaikuttavat muiden voimien lisäksi kaksi vastakkaissuuntaista peruspyrkimystä: Eros ja Thanatos. Normaalissa tilassa Thanatos raukeaa vuorovaikutuksessa Eroksen kanssa eli Eros on hallitsevassa asemassa mielihyvän lähteenä. ”Elämä on ihmisen parasta”, aikaa tarkoittaa sitä että elämisen kokemus on ihmisen pääasiallinen mielihyvän lähde. Normaali tasapaino kuitenkin edellyttää tosiasioiden, kuten henkilökohtaisen kuolemisen tunnustamista. Tämä johtaa parhaassa tapauksessa siihen että elämän kokemuksesta kumpuava mielihyvä terävöityy ja samalla siihen että ihminen ei liiaksi kiinnity kyseisiin mielihyvän lähteisiin. Tasapainoinen mieli ei voi kieltää olevansa väistämättömästi matkalla kohti olemattomuutta. Neuroottinen mieli puolestaan pyrkii välttämään tätä ajatusta nimenomaan välttelemällä ja kaventamalla elämisen kokemusta koska Thanatos seisoo Eroksen takana normaalisti. Eros ja Thanatos ovat tässä mielessä erottamattomat.

Kun Eros saadaan vaimennettua, voi Thanatoksesta tulla pääasiallinen mielihyvän lähde. Siinä missä rituaalilla saadaan aikaan Thanatoksen aktivoituminen voidaan myös Eros saada aktivoitua.  Tutkimus osoittaa että esimerkiksi eräs Eroksen osa-alue eli seksuaalivietti on altis tälle. Tutkimus paljastaa että seksuaalisesti aktiivisemmat ihmiset myös ajattelevat seksuaalisia ajatuksia muita enemmän. Seksuaalivietti, joka johtaa seksuaalisiin tekoihin pysyy aktiivisena seksuaalisten ajatusten kautta, jotka puolestaan syntyvät seksuaalivietistä. Ajatuksilla on siis voimaa ja  Erosta ja Thanatosta voidaan hallita ajattelemalla tietyllä tavalla.

Kun Eros saadaan vaimennettua riittävän pitkäaikaisesti alkaa ihminen etsiä mielihyvää Thanatoksen valtakunnasta ja myös löytää sen, varsinkin sopivasti avustettua. Juuri tähän perustuu juutalais-kristillisten uskontojen pakonomainen tarve hallinnoida ihmisten seksuaalisuutta. Koska nämä uskonnot ovat olleet myös maallisen vallan lähteitä, on niiden kannalta edullista jos niiden kannattajat voidaan kohtalaisen vaivattomasti manipuloida uhraamaan henkensä kodin, uskonnon tai isänmaan puolesta.

Keskeinen komponentti tässä yhtälössä on häpeä.  Riitta Hyrck  kuvailee häpeän lähteitä seuraavasti: ” Pieni vauva etsii yhteyttä heti syntymän jälkeen häntä hoitavaan henkilöön. Läheisyyden tarve jatkuu koko elämän ajan aina viimeiseen henkäykseen asti. Mikäli toiveemme itselle tärkeän ihmisen hyväksynnästä ja rakkaudesta ei toteudu, joudumme tuskallisesti miettimään, mikä meissä on vikana, ja joudumme häpeän valtaan. Häpeämiseen meillä on sisäsyntyinen valmius vauvasta lähtien.”

Häpeä on tehokas menetelmä vaimentaa mielihyvää, sillä se on mielihyvän kieltämisestä syntyvää sisäänpäin kääntynyttä turhautumista. Häpeän tunne edellyttää sen kohteena olevan mielihyvän lähteen tunnistamista. Sen voimallisuuden johdosta sitä käytetään kasvatuksessa. Esimerkiksi oppilas joka koulussa aiheuttaa häiriötä käyttäytymisellään tekee sen saadakseen mielihyvää vaikkapa voiman tunteesta, jota hän kokee ollessaan opettajia vahvemmalla. Kun opettaja moittii oppilasta, hän aktivoi oppilaan häpeäntunteen, joka on normaalissa tapauksessa voimakkaampi kuin häiriköinnistä syntyvä mielihyvä ja vaimentaa sen. Häpeä on siis vuorovaikutuksessa syntyvä mielihyvää vaimentava ja tässä mielessä sen vastakkaissuuntainen pari.

Häpeällä voidaan siis tehokkaasti vaimentaa mielihyvää, jonka lähde normaalissa tapauksessa on Eros. Japanilaisessa kulttuurissa vaikutta hyvin vahvana kollektiivisen häpeän ja laajemmassa mielessä kollektiivisen myötätunnon ja häpeän kulttuuri eli Giri. Muun muassa Hagakure kuvailee eräitä girin aspekteja. Tällaisessa kulttuuri-ilmastossa on helppo käyttää häpeää Eroksen pitkäaikaiseen vaimentamiseen ja Thanatoksen juurruttamiseen mielihyvän lähteeksi.

Se joka hallitsee ihmisen mielihyvän lähteitä, hallitsee Erosta ja Thanatosta ja sitä kautta ihmistä suoraan hänen perustustensa kautta. Tässä mielessä ihminen voi olla vapaa vain kun hän itse hallitsee elämän- ja kuolemanviettejään ja ne saavat olla vapaassa vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. 

Näin ollen Latinalaisen Amerikan vallankumousiskulause Liberte o muerte, vapaus tai kuolema, on syytä muuttaa muotoon Amor y muerte – rakkaus ja kuolema.           

Näkökohtia Thanatokseen eli kuolemanviettiin

Äkkiseltään ajateltuna kuolemanvietti kuulostaa lähinnä myöhäismurrosikäisten ja varhaisaikuisten poikien motivaattorilta ottaa selkäpiitä karmivia riskejä ajoneuvoilla. Olen varma, että siinäkin Thanatoksella on sormensa pelissä, mutta kyseessä on monipolvisempi asia.

Pohdiskellaan hieman yliminän osaa kaikessa. Tässä vaiheessa riittänee kun lainaan että yliminä syntyy hyvin varhaisessa vaiheessa, jopa alle puolentoista vuoden ikäisenä ja että yliminä on hyvin julma, koska sen syntyaikaan ovat vallalla pregenitaaliselle kaudelle ominaiset sadistiset yllykkeet. Nämä sadistiset yllykkeet ovat kuolemanvietin ilmentymiä.

”– – sen (superegon) ylenmääräisen väkivaltaisuuden tässä varhaisessa vaiheessa selittää tosiasia, että se on hyvin intensiivisten, destruktiivisten viettien verso ja pitää sisällään tietyssä suhteessa libidinaalisiin yllykkeisiin hyvin suuren määrän aggressiivisia impulsseja” (Klein 1933/1977, 250).

Kateus on kuolemanvietin ensimmäinen ulkoistus. Tämä huomio tulee erityisen mielenkiintoiseksi, koska onhan sanottu että Suomi on ainoa paikka maailmassa, jossa kateus voittaa kiiman. Yksinkertaistuksena voisi siis sanoa että suomalaisessa kansanluonteessa Thanatos-vietti on vahvempi kuin Eros-vietti, sillä kateuden voimakkuus määräytyy siitä kumpi vieteistä on hallitsevassa asemassa niiden fuusioituessa.

Tila on yhtä kuin mielentila

Slovenialainen filosofi Slavoj Žižek sanoo että elokuvassa kellari symbolisoi tiedostumatonta. Samaa periaatetta käyttäen voimme ajatella että talo symboloi ihmisen psyykettä. Periaate voidaan lausua myös siten että ihminen voidessaan muokkaa tilan jossa on, mieleisekseen - suomenkieltä on pakko rakastaa - siis mielensä eli psyykeensä mukaiseksi.


Tila vaikuttaa myös psyykeeseen budokalle tutulla tavalla. Masayuki Shimbakuro kuvailee asiaa kutakuinkin seuraavasti: "kun kuljet temppelialueen puutarhojen läpi voit tuntea kuinka pääset rauhoittumaa Osakan kiireisten katujen melskeestä...  kun nouset dojon rappusia voit melkein nähdä itsesi siirtyvän neljän vuosisadan taakse samuraiden maailmaan.
Kun tällä tavoin virittäydyt periteiseen ympäristöön, tunnet puun ja tatamin tuoksun ja kuulet toisten harjoittelijoiden harjoittelun hiljaiset äänet, on vaikea olla tuntematta yhteyttä vuosisatoihin joiden aikana sinua edeltäneet mestarit  ja oppilaat ovat välittäneet edelleen iaijutsun rikasta perintöä nykysukupolvelle, joka vuorostaan välittää sen tulevalle sukupolvelle."

Hiroshi Ozawa puolestaan kirjoittaa seuraavasti: "Shugyon  harjoittamispaikan puhtaana pitäminen on tärkeää monesta syystä. Lattian puhdistaminen toimii selän ja jalkojen harjoittamisena. Sen avulla pääset myös oikeaan mielentilaan keikon aloittamista varten."

Iaidon ja kendon menestyksekkääseen harjoitteluun tarvitaan siis oikea mielentila ja tila jossa harjoitus tapahtuu edistää tämän mielentilan saavuttamista. Oikea mielentila on välttämätön, jotta edellisessä kirjoituksessa kuvailtu harjoituksen rituaaliluonne voi toteutua. Harjoituksen rituaaliluonne on välttämätön tiedostumattomassa lymyävän ja patoutuvan Thanatos-vietin  aktivoimiseksi ja sen neutraloitumisprosessin käynnistämiseksi.

Periaate on yleistettävissä edelleen. Siinä missä dojon seesteinen ilmapiiri valmistaa budokan psyykeen alttiiksi prosesseille, myös muilla uskonnollisilla tiloilla kuten kirkoilla ja temppeleillä on sama tehtävä ja vaikutus. Kun kutsun tässä yhteydessä dojoa uskonnolliseksi tilaksi tarkoitan uskonnolla niitä prosesseja ja ominaisuuksia psyykessä, joita kuvaamaan me kristityt käytämme ulkoistamalla ja personoimalla vieraannutettuja käsitteitä kuten Jumala, Kristus, Pyhä henki, Perkele, enkelit, demonit, synti ja niin edelleen.


Tästä johtuen olen sitä mieltä että iaidon ja kendon oikea harjoittaminen ei edellytä välttämättä buddhalaisuuden omaksumista, eikä välttämättä - hieman provosoiden sanoen - edes niiden uskonnollisen luonteen välitöntä tunnistamista, vaikka nämä seikat voivat edesauttaa oikeaa harjoittelua. Riittää kun oikeassa mielentilassa harjoittelu on mahdollista.

Loppuun vielä naseva lainaus professori Keijo Petäjältä: "Arkkitehtuuri on rakennettua mielentilaa" ja hieman eri aihepiiriin liittyvä mutta aivan yhtä tosi "Kelluminen läheisen ihmisen kanssa syventää henkistä läheisyyttä." - maisteri Jatta Ruohola.

Libido, Thanatos ja katana - hahmotelma suurella siveltimellä

Ihmismieli on ollut aikojen saatossa monenlaisen tarkastelun kohteena. Jotkut ovat jopa yrittäneet tarkastella omaa mieltään. Tämä on aikamoinen temppu, sillä siinä tarkastelija ja tarkasteltava ovat yksi ja sama asia. Vähän kuin silmä yrittäisi katsoa itseään.

Tarkasteltiinpa mieltä miltä kannalta tahansa niin mieli - tai psyyke - on muuttuva ja jossain mielessä kehittyvä asia. Psykoanalyysin isä Sigmund Freud kuvaa ihmisen psyykeen koostuvaksi idistä, egosta ja superegosta. Id on psyyken tiedostumaton osa joka koostuu suurelta osin seksuaalienergiasta eli libidosta, ego on tietoinen minä ja superego on se minuuden osa joka pyrkii kontrolloimaan idistä kumpuavia impulsseja.

Se mikä budon harjoittelun kannalta kiinnostaa erityisesti, tai ainakin tulisi kiinnostaa, on Idissä sijaitseva Libidon eli seksuaalienergian rinnalla oleva, ja sen vastapari, Thanatos eli kuoleman vietti. Thanatos-sana on peräisin kreikkalaisesta mytologiasta ja on siellä kuoleman henkilöitymä. Tahantos on siis miespuolinen. Roomalaiset nappasivat Thanatoksen ja antoivat hänelle latinankielisen nimen Mors. Siitä ovat peräisin vaikkapa CSI-sarjoja seuraaville tutut sanajohdannaiset rigor mortis ja post mortem. Thanatos on Nyksin ja Ereboksen eli Yön ja Pimeyden poika ja hänellä on kaksoisveli Uni eli Hypnosis. Thanatoksella on myös sisar Kerit. Naispuolinen Kerit on väkivaltaisen kuoleman ruumiillistuma. Thanatos on kivuttoman ja hellän kuoleman antaja.

Jotta en karkottaisi punaista lankaa, ei ole syytä mennä tätä pidemmälle kreikkalaisen mytologiaan, tällä kertaa. Riittää kun sanon, että Thanatos ja Kerit ovat käsitteitä, joilla voi kätevästi kuvata eräitä psyyken prosesseja ja että molemmat prosessit ovat keskeisesti läsnä sekä iaidossa että kendossa.

Iaidon rituaalinen luonne tulee joskus esiin puheissa ja kirjoituksissa, joita en nyt tässä erikseen mainitse. Jotta rituaali voisi toimia on se etäännytettävä juuristaan ja todellisesta alkuperästään. Iaido on hyvin määrättyä ja kurinalaista harjoitusta, joka kertoo jotain myyttisestä alkuajasta. Tässä mielessä iaido-kata on puhdas ja määritelmän mukainen rituaali. Tätä kytkentää myyttiseen alkuaikaan eli lähinnä Muromachi ja Edo -aikakausiin ylläpidetään, tiedostetusti tai tiedostamatta, korostamalla välillä harjoittelun käytännöllistä ja sotaisaa luonnetta. Jotkut harjoittelijat ovat mielessään tiiviimmin kytköksissä myyttiseen menneisyyteen mikä korostuu väkivaltaisissa ja uhoavissa puheissa ja asenteissa. Tällainen asennoituminen saattaa vaikuttaa sivustakatsojasta lähinnä lapselliselta kaikkivoipaisuusfantasialta. Kyseessä on kuitenkin psyyken kehitykseen keskeisesti liittyvä prosessi ja siihen puuttuminen esimerkiksi ohjaustilanteessa vaatii oman tarkastelunsa.

Freudilaisittain ja etenkin Jungilaisittain katsottuna psyyke pyrkii kohti tasapainoa ja eheytymistä luonnostaan omien prosessiensa sekä nimen omaan representaatioparien kautta. Tiedostumattomassa olevat luova Libido ja tuhoava Thanatos pyrkivät luonnostaan tasapainoon, jossa seksuaalienergian pohjalta syntyvät rakentavat ja luovat impulssit voivat esiintyä yhtä aikaa kuolemanvietistä kumpuavien tuhoavien ja vaimentavien impulssien kanssa. Bipolaari häiriö lienee tämän prosessin häiriö, sillä Thanatos voi suuntautua myös sisäänpäin.

Iaidon harjoittaminen on siis psyyken näkökulmasta rituaali, jonka avulla harjoittelija eli iaidoka on puheissa tiedostamattomassa olevan kuolemanviettinsä kanssa, aktivoi sen ja avaa näin mahdollisuuden psyykeen prosessille, jossa luovat ja tuhoavat voimat ovat vuorovaikutuksessa. Mikäli tämä prosessi etenee asianmukaisesti, arkielämässä kielletyt ja patoutuneet psyykeen tuhoavat ja demoniset voimat raukeavat vuorovaikutuksessa libidon rakentavien ja luovien voimien kanssa.  Oma lukunsa on sitten jos rituaalissa aktivoidut tuhoavat impulssit eivät kohtaakaan vastinpariaan. Yleensä tällaiset harjoittelijat karsiutuvat pois jo alkumatkasta. Onneksi.