Libido, Thanatos ja katana - hahmotelma suurella siveltimellä

Ihmismieli on ollut aikojen saatossa monenlaisen tarkastelun kohteena. Jotkut ovat jopa yrittäneet tarkastella omaa mieltään. Tämä on aikamoinen temppu, sillä siinä tarkastelija ja tarkasteltava ovat yksi ja sama asia. Vähän kuin silmä yrittäisi katsoa itseään.

Tarkasteltiinpa mieltä miltä kannalta tahansa niin mieli - tai psyyke - on muuttuva ja jossain mielessä kehittyvä asia. Psykoanalyysin isä Sigmund Freud kuvaa ihmisen psyykeen koostuvaksi idistä, egosta ja superegosta. Id on psyyken tiedostumaton osa joka koostuu suurelta osin seksuaalienergiasta eli libidosta, ego on tietoinen minä ja superego on se minuuden osa joka pyrkii kontrolloimaan idistä kumpuavia impulsseja.

Se mikä budon harjoittelun kannalta kiinnostaa erityisesti, tai ainakin tulisi kiinnostaa, on Idissä sijaitseva Libidon eli seksuaalienergian rinnalla oleva, ja sen vastapari, Thanatos eli kuoleman vietti. Thanatos-sana on peräisin kreikkalaisesta mytologiasta ja on siellä kuoleman henkilöitymä. Tahantos on siis miespuolinen. Roomalaiset nappasivat Thanatoksen ja antoivat hänelle latinankielisen nimen Mors. Siitä ovat peräisin vaikkapa CSI-sarjoja seuraaville tutut sanajohdannaiset rigor mortis ja post mortem. Thanatos on Nyksin ja Ereboksen eli Yön ja Pimeyden poika ja hänellä on kaksoisveli Uni eli Hypnosis. Thanatoksella on myös sisar Kerit. Naispuolinen Kerit on väkivaltaisen kuoleman ruumiillistuma. Thanatos on kivuttoman ja hellän kuoleman antaja.

Jotta en karkottaisi punaista lankaa, ei ole syytä mennä tätä pidemmälle kreikkalaisen mytologiaan, tällä kertaa. Riittää kun sanon, että Thanatos ja Kerit ovat käsitteitä, joilla voi kätevästi kuvata eräitä psyyken prosesseja ja että molemmat prosessit ovat keskeisesti läsnä sekä iaidossa että kendossa.

Iaidon rituaalinen luonne tulee joskus esiin puheissa ja kirjoituksissa, joita en nyt tässä erikseen mainitse. Jotta rituaali voisi toimia on se etäännytettävä juuristaan ja todellisesta alkuperästään. Iaido on hyvin määrättyä ja kurinalaista harjoitusta, joka kertoo jotain myyttisestä alkuajasta. Tässä mielessä iaido-kata on puhdas ja määritelmän mukainen rituaali. Tätä kytkentää myyttiseen alkuaikaan eli lähinnä Muromachi ja Edo -aikakausiin ylläpidetään, tiedostetusti tai tiedostamatta, korostamalla välillä harjoittelun käytännöllistä ja sotaisaa luonnetta. Jotkut harjoittelijat ovat mielessään tiiviimmin kytköksissä myyttiseen menneisyyteen mikä korostuu väkivaltaisissa ja uhoavissa puheissa ja asenteissa. Tällainen asennoituminen saattaa vaikuttaa sivustakatsojasta lähinnä lapselliselta kaikkivoipaisuusfantasialta. Kyseessä on kuitenkin psyyken kehitykseen keskeisesti liittyvä prosessi ja siihen puuttuminen esimerkiksi ohjaustilanteessa vaatii oman tarkastelunsa.

Freudilaisittain ja etenkin Jungilaisittain katsottuna psyyke pyrkii kohti tasapainoa ja eheytymistä luonnostaan omien prosessiensa sekä nimen omaan representaatioparien kautta. Tiedostumattomassa olevat luova Libido ja tuhoava Thanatos pyrkivät luonnostaan tasapainoon, jossa seksuaalienergian pohjalta syntyvät rakentavat ja luovat impulssit voivat esiintyä yhtä aikaa kuolemanvietistä kumpuavien tuhoavien ja vaimentavien impulssien kanssa. Bipolaari häiriö lienee tämän prosessin häiriö, sillä Thanatos voi suuntautua myös sisäänpäin.

Iaidon harjoittaminen on siis psyyken näkökulmasta rituaali, jonka avulla harjoittelija eli iaidoka on puheissa tiedostamattomassa olevan kuolemanviettinsä kanssa, aktivoi sen ja avaa näin mahdollisuuden psyykeen prosessille, jossa luovat ja tuhoavat voimat ovat vuorovaikutuksessa. Mikäli tämä prosessi etenee asianmukaisesti, arkielämässä kielletyt ja patoutuneet psyykeen tuhoavat ja demoniset voimat raukeavat vuorovaikutuksessa libidon rakentavien ja luovien voimien kanssa.  Oma lukunsa on sitten jos rituaalissa aktivoidut tuhoavat impulssit eivät kohtaakaan vastinpariaan. Yleensä tällaiset harjoittelijat karsiutuvat pois jo alkumatkasta. Onneksi.