Näkökohtia Thanatokseen eli kuolemanviettiin

Äkkiseltään ajateltuna kuolemanvietti kuulostaa lähinnä myöhäismurrosikäisten ja varhaisaikuisten poikien motivaattorilta ottaa selkäpiitä karmivia riskejä ajoneuvoilla. Olen varma, että siinäkin Thanatoksella on sormensa pelissä, mutta kyseessä on monipolvisempi asia.

Pohdiskellaan hieman yliminän osaa kaikessa. Tässä vaiheessa riittänee kun lainaan että yliminä syntyy hyvin varhaisessa vaiheessa, jopa alle puolentoista vuoden ikäisenä ja että yliminä on hyvin julma, koska sen syntyaikaan ovat vallalla pregenitaaliselle kaudelle ominaiset sadistiset yllykkeet. Nämä sadistiset yllykkeet ovat kuolemanvietin ilmentymiä.

”– – sen (superegon) ylenmääräisen väkivaltaisuuden tässä varhaisessa vaiheessa selittää tosiasia, että se on hyvin intensiivisten, destruktiivisten viettien verso ja pitää sisällään tietyssä suhteessa libidinaalisiin yllykkeisiin hyvin suuren määrän aggressiivisia impulsseja” (Klein 1933/1977, 250).

Kateus on kuolemanvietin ensimmäinen ulkoistus. Tämä huomio tulee erityisen mielenkiintoiseksi, koska onhan sanottu että Suomi on ainoa paikka maailmassa, jossa kateus voittaa kiiman. Yksinkertaistuksena voisi siis sanoa että suomalaisessa kansanluonteessa Thanatos-vietti on vahvempi kuin Eros-vietti, sillä kateuden voimakkuus määräytyy siitä kumpi vieteistä on hallitsevassa asemassa niiden fuusioituessa.

Tila on yhtä kuin mielentila

Slovenialainen filosofi Slavoj Žižek sanoo että elokuvassa kellari symbolisoi tiedostumatonta. Samaa periaatetta käyttäen voimme ajatella että talo symboloi ihmisen psyykettä. Periaate voidaan lausua myös siten että ihminen voidessaan muokkaa tilan jossa on, mieleisekseen - suomenkieltä on pakko rakastaa - siis mielensä eli psyykeensä mukaiseksi.


Tila vaikuttaa myös psyykeeseen budokalle tutulla tavalla. Masayuki Shimbakuro kuvailee asiaa kutakuinkin seuraavasti: "kun kuljet temppelialueen puutarhojen läpi voit tuntea kuinka pääset rauhoittumaa Osakan kiireisten katujen melskeestä...  kun nouset dojon rappusia voit melkein nähdä itsesi siirtyvän neljän vuosisadan taakse samuraiden maailmaan.
Kun tällä tavoin virittäydyt periteiseen ympäristöön, tunnet puun ja tatamin tuoksun ja kuulet toisten harjoittelijoiden harjoittelun hiljaiset äänet, on vaikea olla tuntematta yhteyttä vuosisatoihin joiden aikana sinua edeltäneet mestarit  ja oppilaat ovat välittäneet edelleen iaijutsun rikasta perintöä nykysukupolvelle, joka vuorostaan välittää sen tulevalle sukupolvelle."

Hiroshi Ozawa puolestaan kirjoittaa seuraavasti: "Shugyon  harjoittamispaikan puhtaana pitäminen on tärkeää monesta syystä. Lattian puhdistaminen toimii selän ja jalkojen harjoittamisena. Sen avulla pääset myös oikeaan mielentilaan keikon aloittamista varten."

Iaidon ja kendon menestyksekkääseen harjoitteluun tarvitaan siis oikea mielentila ja tila jossa harjoitus tapahtuu edistää tämän mielentilan saavuttamista. Oikea mielentila on välttämätön, jotta edellisessä kirjoituksessa kuvailtu harjoituksen rituaaliluonne voi toteutua. Harjoituksen rituaaliluonne on välttämätön tiedostumattomassa lymyävän ja patoutuvan Thanatos-vietin  aktivoimiseksi ja sen neutraloitumisprosessin käynnistämiseksi.

Periaate on yleistettävissä edelleen. Siinä missä dojon seesteinen ilmapiiri valmistaa budokan psyykeen alttiiksi prosesseille, myös muilla uskonnollisilla tiloilla kuten kirkoilla ja temppeleillä on sama tehtävä ja vaikutus. Kun kutsun tässä yhteydessä dojoa uskonnolliseksi tilaksi tarkoitan uskonnolla niitä prosesseja ja ominaisuuksia psyykessä, joita kuvaamaan me kristityt käytämme ulkoistamalla ja personoimalla vieraannutettuja käsitteitä kuten Jumala, Kristus, Pyhä henki, Perkele, enkelit, demonit, synti ja niin edelleen.


Tästä johtuen olen sitä mieltä että iaidon ja kendon oikea harjoittaminen ei edellytä välttämättä buddhalaisuuden omaksumista, eikä välttämättä - hieman provosoiden sanoen - edes niiden uskonnollisen luonteen välitöntä tunnistamista, vaikka nämä seikat voivat edesauttaa oikeaa harjoittelua. Riittää kun oikeassa mielentilassa harjoittelu on mahdollista.

Loppuun vielä naseva lainaus professori Keijo Petäjältä: "Arkkitehtuuri on rakennettua mielentilaa" ja hieman eri aihepiiriin liittyvä mutta aivan yhtä tosi "Kelluminen läheisen ihmisen kanssa syventää henkistä läheisyyttä." - maisteri Jatta Ruohola.

Libido, Thanatos ja katana - hahmotelma suurella siveltimellä

Ihmismieli on ollut aikojen saatossa monenlaisen tarkastelun kohteena. Jotkut ovat jopa yrittäneet tarkastella omaa mieltään. Tämä on aikamoinen temppu, sillä siinä tarkastelija ja tarkasteltava ovat yksi ja sama asia. Vähän kuin silmä yrittäisi katsoa itseään.

Tarkasteltiinpa mieltä miltä kannalta tahansa niin mieli - tai psyyke - on muuttuva ja jossain mielessä kehittyvä asia. Psykoanalyysin isä Sigmund Freud kuvaa ihmisen psyykeen koostuvaksi idistä, egosta ja superegosta. Id on psyyken tiedostumaton osa joka koostuu suurelta osin seksuaalienergiasta eli libidosta, ego on tietoinen minä ja superego on se minuuden osa joka pyrkii kontrolloimaan idistä kumpuavia impulsseja.

Se mikä budon harjoittelun kannalta kiinnostaa erityisesti, tai ainakin tulisi kiinnostaa, on Idissä sijaitseva Libidon eli seksuaalienergian rinnalla oleva, ja sen vastapari, Thanatos eli kuoleman vietti. Thanatos-sana on peräisin kreikkalaisesta mytologiasta ja on siellä kuoleman henkilöitymä. Tahantos on siis miespuolinen. Roomalaiset nappasivat Thanatoksen ja antoivat hänelle latinankielisen nimen Mors. Siitä ovat peräisin vaikkapa CSI-sarjoja seuraaville tutut sanajohdannaiset rigor mortis ja post mortem. Thanatos on Nyksin ja Ereboksen eli Yön ja Pimeyden poika ja hänellä on kaksoisveli Uni eli Hypnosis. Thanatoksella on myös sisar Kerit. Naispuolinen Kerit on väkivaltaisen kuoleman ruumiillistuma. Thanatos on kivuttoman ja hellän kuoleman antaja.

Jotta en karkottaisi punaista lankaa, ei ole syytä mennä tätä pidemmälle kreikkalaisen mytologiaan, tällä kertaa. Riittää kun sanon, että Thanatos ja Kerit ovat käsitteitä, joilla voi kätevästi kuvata eräitä psyyken prosesseja ja että molemmat prosessit ovat keskeisesti läsnä sekä iaidossa että kendossa.

Iaidon rituaalinen luonne tulee joskus esiin puheissa ja kirjoituksissa, joita en nyt tässä erikseen mainitse. Jotta rituaali voisi toimia on se etäännytettävä juuristaan ja todellisesta alkuperästään. Iaido on hyvin määrättyä ja kurinalaista harjoitusta, joka kertoo jotain myyttisestä alkuajasta. Tässä mielessä iaido-kata on puhdas ja määritelmän mukainen rituaali. Tätä kytkentää myyttiseen alkuaikaan eli lähinnä Muromachi ja Edo -aikakausiin ylläpidetään, tiedostetusti tai tiedostamatta, korostamalla välillä harjoittelun käytännöllistä ja sotaisaa luonnetta. Jotkut harjoittelijat ovat mielessään tiiviimmin kytköksissä myyttiseen menneisyyteen mikä korostuu väkivaltaisissa ja uhoavissa puheissa ja asenteissa. Tällainen asennoituminen saattaa vaikuttaa sivustakatsojasta lähinnä lapselliselta kaikkivoipaisuusfantasialta. Kyseessä on kuitenkin psyyken kehitykseen keskeisesti liittyvä prosessi ja siihen puuttuminen esimerkiksi ohjaustilanteessa vaatii oman tarkastelunsa.

Freudilaisittain ja etenkin Jungilaisittain katsottuna psyyke pyrkii kohti tasapainoa ja eheytymistä luonnostaan omien prosessiensa sekä nimen omaan representaatioparien kautta. Tiedostumattomassa olevat luova Libido ja tuhoava Thanatos pyrkivät luonnostaan tasapainoon, jossa seksuaalienergian pohjalta syntyvät rakentavat ja luovat impulssit voivat esiintyä yhtä aikaa kuolemanvietistä kumpuavien tuhoavien ja vaimentavien impulssien kanssa. Bipolaari häiriö lienee tämän prosessin häiriö, sillä Thanatos voi suuntautua myös sisäänpäin.

Iaidon harjoittaminen on siis psyyken näkökulmasta rituaali, jonka avulla harjoittelija eli iaidoka on puheissa tiedostamattomassa olevan kuolemanviettinsä kanssa, aktivoi sen ja avaa näin mahdollisuuden psyykeen prosessille, jossa luovat ja tuhoavat voimat ovat vuorovaikutuksessa. Mikäli tämä prosessi etenee asianmukaisesti, arkielämässä kielletyt ja patoutuneet psyykeen tuhoavat ja demoniset voimat raukeavat vuorovaikutuksessa libidon rakentavien ja luovien voimien kanssa.  Oma lukunsa on sitten jos rituaalissa aktivoidut tuhoavat impulssit eivät kohtaakaan vastinpariaan. Yleensä tällaiset harjoittelijat karsiutuvat pois jo alkumatkasta. Onneksi.

Perjantai 6. Tammikuuta 2012

Näyttää aika selvältä että en jaksa kirjoitella samaan tyyliin kuin aikaisemmin. Tyydyin aikaisemmin lähinnä luettelomaan harjoitteita ja tulkitsemaan niitä. Ehkä siitä oli apua muistamisessa tai jossakin. Tuskin siinä kuitenkaan tuli sanottua mitään uutta tai omaperäistä. Näin ollen onkin hyvä vaihtaa tyyliä ja mikä siihen sopisi paremmin kuin uusi vuosi.

Nämä uudet kirjoitelmat tulevat käsittelemään lähinnä kahta seikkaa ihmisessä ja jossain mielessä juuri budoa harjoittelevassa ihmisessä - ihmisen mieltä ja ihmisen suhdetta yhteiskuntaan.

Ensimmäinen kirjoitus koskekoon käsitystäni ihmisen mielen olemuksesta hieman yleisemmällä tasolla ja budoharjoittelun suhdetta mieleen. Luonnostelen yleisellä tasolla budoharjoittelijan ja yhteiskunnan välistä suhdetta vähän myöhemmin. Tämä on aloitus blogikirjausten sarjaan, joten esittelen seuraavaksi joitakin teemoja joita käsittelen myöhemmin tai jätän käsittelemättä.