Takada-sensein Tallinnan leiri verotti osallistujia. Meitä oli yhteensä kolme, eli tilaa riitti. Kävimme läpi pintapuolisesti kaikki viisi ensimmäistä kataa. Kiinnitin huomiota lähinnä vain siihen, että katan osat ovat tulevat oikeassa järjestyksessä. Hidaritō, Migitō ja Ataritō voidaan ymmärtää Shohattōn variaatioita eli sinänsä helposti omaksuttavissa pääpirteissään. Inyoshintai on viidestä ensimmäisestä siinä mielessä vaativin, että siinä on eniten osia.
Otin ensimmäisen kerran puheeksi tekniikan sisällön niiltä osin mitä tekniikassa tapahtuu ja mitä kirioroshi eli kiritsuke tarkoittaa pintapuolisesti. En tiedä kuulostiko se brutaalilta, mutta niin se vaan on. Siinä lyödään vertauskuvallisesti muun muassa vastustaja kasvot halki. Nyt on kuitenkin syytä muistaa, että todellisuudessa vastustaja on harjoittelija itse.
Periaatteessa katassa siis tapetaan vastustaja, mutta koska vastustajaa ei ole isku kohdistuvatkin omiin heikkouksiin. Ehkä asiaa pitäisi ajatella niin, että harjoittelija joka toistaa tekniikkaa kerta toisensa jälkeen tehdessään niin hioo pois tekniikan epäpuhtauksia tähtäimenään tulla ainakin siinä asiassa hyväksi. Iaidoa harjoittelemalla opitaan iaidoa. Mutta mitä muuta siinä opitaankaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti