Korantō: Sensei ei korjannut mitään.
Nukiuchi: Sensei korjasi tenouchin, joka oli liian kankea.
Yleisvaikutelma seminaarista oli erittäin myönteinen. Ei siksi että oma tekniikka olisi ollut kunnossa, kaukana siitä, vaan siinä mielessä että oli jotenkin antoisaa seurata sensein opetusta ja tekniikkaa.
Sensein keskeinen viesti meille oli, että kolmea seikkaa pitää painottaa. Ne ovat kokoro, shisei ja waza eli sydän, asenne ja tekniikka. Tämä ei ole muuten mitenkään triviaali asia, sillä kokoro on sellainen sydämen käsite jota suomen kielessä ei ole. Pohdiskelimme tätä oikein joukolla, emmekä keksineet parempaa vastaavuutta kuin kokosydäminen tekeminen tai tekeminen suurella sydämellä. Shisei on hieman helpompi ja tarkoittaa asennoitumista. Oikea asenne näkyy myös oikeana asentona, kirjaimellisesti. Waza on tekniikka ja ne seikat jotka liittyvät siihen.
Sinänsä kiinnostavasti olimme juuri hieman aikaisemmin puhuneet keskenämme meiningistä, voimasta ja tekniikasta. Senpai oli vakaasti sitä mieltä, että ensin tulee kyetä esittämään ”tappamisen meininkiä”, sitten siihen on saatava voimaa mukaan ja lopuksi hierotaan tekniikan yksityiskohdat paikoilleen ja puhtaaksi.
Sensei antoi myös yleisen elämänohjeen. Ihmisellä on syytä olla tavoitteita elämässä mutta tavoitteiden takana olisi oltava periaate.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti