perjantai 13. marraskuuta 2009

Torstai 12.11.2009 Iaido

Liekö possunuha syynä, mutta treeneissä oli tasan neljä henkeä. Kävimme siitä huolimatta läpi Junton ja käsitepuolella pohdiskelimme Zanshiniä pinnallisesti jotakuinkin seuraavasti.

Zanshin-käsite sisältää kaksi komponenttia. Zan tarkoittaa taakseen jättämistä ja Shin tarkoittaa mieltä. On ilmeistä, että mielellä tässä yhteydessä tarkoitetaan sitä osaa tajunnasta, jonka huomio kiinnittyy sinne sun tänne.

Mistä Zanshin koostuu, miten se näky ja miten sitä voi harjoitella, ovat seuraavat kysymykset.

Jostain näkökulmasta katsottuna Zanshinin elementtejä ovat ainakin Shisei eli asento ja asenne, Metsuke eli katse, Ma-ai eli välimatka, Kiai eli energia, Kime eli päättäväinen keskitys, Riai eli tekniikan olemus ja Kanken eli intuitio ja valppaus. Toistaiseksi tyydyn sanomaan ylimalkaisesti, että Zanshin-mielentila on läsnä katassa silloin kun katsoja ”näkee” vastustajan. Zanshiniä ei voi siis opetella suoraan, mutta sen komponentteja harjoittelemalla voi Zanshiniä kehittää.

Senpai sanoi viime kerralla että paras paikka opetella Zanshiniä on baari.

Pitäisiköhän tänään mennä harjoittelemaan...

keskiviikko 11. marraskuuta 2009

Tiistai 10.11.2009 Iaido

Nukitsuken alkuosa alkaa sujua hieman paremmin. Kikka on pitää sormet tiiviimmin yhdessä. Tämän kävi selväksi kun ihmettelin bokkenin avulla miksi asiat eivät tunnu edistyvän.

Jos nyt kävi niin, että olen saanut opittua tämän osan nukitsukesta, seuraavaksi siihen olisi saatava vartalon kierto ja erityisesti lantion isku mukaan. Sanon sitä lantiolla iskemiseksi, sillä en nyt keksi parempaakaan tapaa kuvata liikettä.

Kun sanoin että harjoittelen näitä perusjuttuja, senpai sanoi ymmärtäväisesti että harjoittele sitä kunnes opit sen.

Ymmärtääkseni juuri tästä on iaidon harjoittelussa kyse. No, totuuden nimessä on sanottava, etten treenannut koko kahta tuntia pelkää nukitsukea, mutta ei siitä paljon puuttunut.

Kyynärpää vaivaa hieman.

torstai 5. marraskuuta 2009

Torstai 5.11.2009 Iaido

Uutena tekniikkana kävimme Ryuton ylimalkaisesti läpi ja treenasimme viittä ensimmäistä painotetusti.

keskiviikko 4. marraskuuta 2009

Tiistai 3.11.2009 Iaido

Hiljainen oli tiistaitreeni osanoton puolesta. Näin ollen meillä oli hyvä tilaisuus myös hieman keskustella ja selittää asioita, vaikka tämä ei sinänsä kuulu iai-traditioon, kaiketi.

Käymämme keskustelu vahvisti käsitykseni siitä, että katassa kaikkien liikkeiden tulee olla johdonmukaisia siten, että ne tähtäävät asemiin ja asentoihin joista seuraavat liikkeet voi suorittaa tarkoituksenmukaisesti. Katassa ei ole yhtään turhaa liikettä vaikka harjoittelija ei ymmärtäisikään niiden merkitystä heti. Teknisesti katsottuna kata on vartalon ja raajojen shakkia.

Sitten on tämä asia, jota kutsutaan nimellä zanshin.

Kendossa zanshin on asenne joka välittyy vastustajalle paineena tai uhkana. Siihen sisältyy myös aloitteen pitäminen ja hyökkäysvalmius. Eräässä ji-geikossa onnistuin saamaan tämän asenteen päälle ja motodachi sanoi jotain sellaista että: ”koko ajan tuntui siltä, että kohta tulee pataan”. Se miksi tämä on onnistunut vain kerran, jääköön myöhemmän pohdinnan varaan.

Myös iaidossa zanshin on keskeinen käsite ja sisältää edellä mainitut komponentit. Iaidossa zanshinin säilyttäminen on kuitenkin vaikeampaa esimerkiksi noton aikana, koska se kohdistuu näkymättömään vastustajaan eli itseensä.

Tätä on syytä pohtia syvällisesti.

Torstai 29.10.2009 Iaido

Kurssille ilmaantui uusi oppilas, joten kävimme viisi ensimmäistä kataa läpi vielä kerran vaihe vaiheelta kertausenomaisesti. Kiinnitin huomiota lähinnä siihen, että katojen osat ovat kaikki mukana ja tulevat oikeassa järjestyksessä. Korostin edelleen suurten liikeratojen tärkeyttä nukitsukessa ja kiritsukessa.

Luonnollisesti ohjelmassa oli myös perusharjoitus sekä peruslyönnit ja Nishimoto-sensein hara-harjoitus.

Tämän jälkeen en enää ota uusia oppilaita sillä seuraavalla kerralla tutkimme kuudennen eli Ryuto-tekniikan. Vaikka tutustumme siihen ylimalkaisesti, se on niin vaikea että oikein ihmetyttää.

Yleisesti olen jokseenkin tyytyväinen asioiden etenemiseen. Kurssi on saanut muotonsa ja etenee melko jouhevasti myötäillen suurpiirteisesti tavallisten treenien jaksotusta ja sisältöä.

Tiistai 27.10.2009 Iaido

Perustyylin nukitsuke on edelleen harjoittelun kohteena. Sensei kiinnitti huomiota sujuvuuteen eli nukitsuken tulisi olla sujuvampi ja pyöreämpi kuin mitä se nyt on. Vaiheittain suoritettuna muoto on kulmikas ja vedon alussa on edelleen taaksepäin suuntautuva liike, joka johtunee liian aikaisesta tenouchin muutoksesta.

Tenouchi-käsite koostuu muuten kolmesta sanasta: ”Te” – käsi, ”no” – genetiivin ilmaus ja ”Uchi” – sisällä eli ”käden sisällä” eli kysymys on otteesta.

Edelleen nukitsuken vaikutusosan (vrt. vaikutusammunta) olisi oltava muodoltaan pyöreämpi kuin mitä se nyt on, eli vartalosta olisi saatava siihen mukaan hienoinen kurotus ja paluu.

Sunnuntai 25.10.2009 Iaido

Korantō: Sensei ei korjannut mitään.

Nukiuchi: Sensei korjasi tenouchin, joka oli liian kankea.

Yleisvaikutelma seminaarista oli erittäin myönteinen. Ei siksi että oma tekniikka olisi ollut kunnossa, kaukana siitä, vaan siinä mielessä että oli jotenkin antoisaa seurata sensein opetusta ja tekniikkaa.

Sensein keskeinen viesti meille oli, että kolmea seikkaa pitää painottaa. Ne ovat kokoro, shisei ja waza eli sydän, asenne ja tekniikka. Tämä ei ole muuten mitenkään triviaali asia, sillä kokoro on sellainen sydämen käsite jota suomen kielessä ei ole. Pohdiskelimme tätä oikein joukolla, emmekä keksineet parempaa vastaavuutta kuin kokosydäminen tekeminen tai tekeminen suurella sydämellä. Shisei on hieman helpompi ja tarkoittaa asennoitumista. Oikea asenne näkyy myös oikeana asentona, kirjaimellisesti. Waza on tekniikka ja ne seikat jotka liittyvät siihen.

Sinänsä kiinnostavasti olimme juuri hieman aikaisemmin puhuneet keskenämme meiningistä, voimasta ja tekniikasta. Senpai oli vakaasti sitä mieltä, että ensin tulee kyetä esittämään ”tappamisen meininkiä”, sitten siihen on saatava voimaa mukaan ja lopuksi hierotaan tekniikan yksityiskohdat paikoilleen ja puhtaaksi.

Sensei antoi myös yleisen elämänohjeen. Ihmisellä on syytä olla tavoitteita elämässä mutta tavoitteiden takana olisi oltava periaate.

Lauantai 24.10.2009 Iaido

Ryutō: Takada-sensei korjasi terän loppuasennon eli terä ei ole lappeellaan vaan 45 asteen kulmassa. Tämä edellyttää lyönnin lopussa yhtä kissakin ylös ja alas aaltomaista liikettä.

Juntō. Sensei korjasi kyynärpään asennon. Kyynärpää on odotusvaiheessa nostettuna eikä niin kuin se luonnollisesti olisi ranne suorana lattiaa osoittaen.
Seichutō, Takada-sensei kiinnitti huomiota nukitsuken viistouteen. Haman tarkoittaa tapaa jolla ylävartalo kiertyy hartioista vastakkaisiin suuntiin. Samoin sensei korjasi miekan asennon ja käsivarren kulman nukitsuken lopussa.

Toroken, olin olevinani tarkka ja seiganissa käänsin kissakin suojaamaan oikeaa rannetta. Sensei tuli kääntämään tupen oikein päin. En tiennyt että Toho on Shodan graduointivaatimuksissa. Siihen pitää suhtautua merkittävästi vakavammin. Toho-tekniikat ovat hienoja, täytyy sanoa.

Gyakutō: Sensei korjasi ylösvedon. Terän tulee olla siinä lappeellaan.

Perjantai 23.10.2009 Iaido

Ataritō, Takada-sensein leiri Tallinnassa. Sensei kiinnitti huomiota nukitsuken, kiritsuken ja chiburin toimitukseen minun kohdallani. Ensinnäkään en ole vielä tottunut uuteen ja raskaampaan miekkaani eli ruista puuttuu ranteesta kirjaimellisesti.

Torstai 22.10.2009 Iaido

Takada-sensein Tallinnan leiri verotti osallistujia. Meitä oli yhteensä kolme, eli tilaa riitti. Kävimme läpi pintapuolisesti kaikki viisi ensimmäistä kataa. Kiinnitin huomiota lähinnä vain siihen, että katan osat ovat tulevat oikeassa järjestyksessä. Hidaritō, Migitō ja Ataritō voidaan ymmärtää Shohattōn variaatioita eli sinänsä helposti omaksuttavissa pääpirteissään. Inyoshintai on viidestä ensimmäisestä siinä mielessä vaativin, että siinä on eniten osia.

Otin ensimmäisen kerran puheeksi tekniikan sisällön niiltä osin mitä tekniikassa tapahtuu ja mitä kirioroshi eli kiritsuke tarkoittaa pintapuolisesti. En tiedä kuulostiko se brutaalilta, mutta niin se vaan on. Siinä lyödään vertauskuvallisesti muun muassa vastustaja kasvot halki. Nyt on kuitenkin syytä muistaa, että todellisuudessa vastustaja on harjoittelija itse.

Periaatteessa katassa siis tapetaan vastustaja, mutta koska vastustajaa ei ole isku kohdistuvatkin omiin heikkouksiin. Ehkä asiaa pitäisi ajatella niin, että harjoittelija joka toistaa tekniikkaa kerta toisensa jälkeen tehdessään niin hioo pois tekniikan epäpuhtauksia tähtäimenään tulla ainakin siinä asiassa hyväksi. Iaidoa harjoittelemalla opitaan iaidoa. Mutta mitä muuta siinä opitaankaan.