Perusteissa riittää harjoittelemista. Sensei kiinnitti huomiota moneen seikkaan. Ensimmäinen on tietenkin nopeus ja liikeradan laajuus, toisin sanoen on syytä olla hidas ja laaja eikä nopea ja suppea. Jo-ha-kyū -käsitteen Jo sisältää tämän ajatuksen. Jo-ha-kyū tarkoittaa hidas-kiihtyvä-nopea ja hidas pitää sisällään myös ajatuksen laajasta liikkeestä. Hitaalla ja laajalla miekan liikkeellä harjoittelun alkuvaiheessa pyritään luomaan fyysinen valmius laajaan, voimakkaaseen ja nopeaan miekan liikkeeseen harjoittelun myöhemmässä vaiheessa.
Tätä seikkaa voi tarkastella aluksi kahden lyönnin, Nukitsuken ja Kiritsuken, näkökulmasta. Nukitsuken perusmuodossa liikkeen laajuus valmistellaan kolmea seikkaa hyväksi käyttäen. Miekka käännetään lappeelleen vedon puolen välin jälkeen Sayasta kääntämällä. Edelleen Sayaa hyväksi käyttäen miekka tuodaan vasemman olkapään eteen ja lopulta Kissaki vapautetaan vetämällä vasen olkapää ja samalla Sayaa taaksepäin selän pysyessä suorana. Nyt miekka ja vartalo ovat asemassa, jonka lopputuloksena voi olla Kissakin laaja liikerata, mikäli itse Nukitsuke suoritetaan oikein.
Kiritsuken kohdalla asia ei ole toisin. Lyönnin alkaessa Tenouchi eli ote miekan kahvasta on sellainen, että peukalot ja etusormet pitävät Tsukasta kiinni ja muut sormet ovat löysästi Tsukan ympärillä. Kun lyöntiin sitten lähdetään vasen käsi johtaen, ote muuttuu siten, että pikkusormien, nimettömien ja keskisormien ote Tsukasta kiristyy peukalon ja etusormen otteen löystyessä. Tämä otteen muutos tapahtuu silloin kun käsivarret ovat täysin ojennettuina ja miekka on ohittanut maata osoittavan kohtisuoran. Käsivarret pysyvät ojennettuina aina siihen asti kun miekka on ohittanut vaakatason. Tämä vastaa sitä, kun miekka osuttuaan vastustajaa päälakeen halkaise hyökkääjän kasvot ja pään sekä jatkaa kulkuaan alaspäin halkaisten myös vastustajan rintakehän, rintalastan sekä solar pleksuksen eli Suigetsun eli sisuspunoksen, mikäli Kiritsuke suoritetaan oikein.
Seuraavaksi sensei kiinnitti huomiota vartalon liikkeen ja miekan liikkeen samanaikaisuuteen. Sen sijaan että ensin astutaan välimatka kiinni ja vasta sitten miekka on osumakohdassa, olisi pyrittävä siihen, että samalla hetkellä kun miekka on osumakohdassa, välimatka astutaan kiinni. On ilmeistä, että tämä on vaikeata ilman, että näkee hyökkääjään edessään.
Sensei kiinnitti huomiota myös Korantō-tekniikassa siihen, kuinka vasen olkapää kiertyy taakse vedon loppuvaiheessa johtaen hienoiseen sivusuuntaiseen liikkeeseen joka on edellytyksenä onnistuneelle Nukitsukelle.
Lopuksi sensei muistutti, että vaikka alkuvaiheessa on syytä keskittyä tekniikan muotoon, ei ole syytä unohtaa tekniikan sisältöä.
Ai niin, päätin osallistua Takada Gakudo-sensein iaido-seminaariin Tallinnassa 22.- 26.10. kuunneltuani sempain ryöpytystä siitä kuinka kaikkien olisi syytä osallistua kaikkiin tyylisuunnan päämiehen pitämiin seminaareihin. Hän perusteli näkemyksensä hyvin.
Nukitsuke - lyönti joka lähtee suoraan tupesta.
Kiritsuke - suora lyönti eteen joka lähtee pään päältä.
Saya - tuppi
Tsuka - kahva
Korantō - Shoden-sarjan 10. tekniikka
Sempai - vanhempi harjoittelija
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti