Tällä viikolla ei ole ollut treenejä koulujen syysloman johdosta. Sitten eilen illalla kun istuin kuumassa suihkussa, niin kuin mielelläni teen, oivalsin että olisin aivan hyvin voinut mennä KKTI:n torstaitreeneihin. No, tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.
Välillä on tosiaan vähän kendoa ikävä. Sanokaa mitä sanotte, mutta minusta kendo ja iaido ovat saman asian eri puolia ja molempia tulisi harjoitella. Kendossa on minusta hienoa se että siinä missä iaido on kaikin tavoin hillittyä, sisäänpäin kääntynyttä ja meditatiivista, kendo on ulospäin suuntautunutta, vauhdikasta ja äänekästä. Iaidossa pyritään ilmaisemaan henki (sielu tms.) tekniikan avulla ja kendossa tekniikka ilmaistaan hengen avulla. Nähdäkseni tämä ei ole eri asia.
No, tämän viikon harjoituksen asiaa ajaa Yukio Mishiman kirja Kultainen temppeli. On aivan huikeata lukea sitä ja tietää että on itse ollut paikan päällä Kiotossa. Erinomainen kirja. Siinä on ollut jo useita kohtia jotka luettuani olen jäänyt ihmettelemään niiden kauneutta ja näkökulmaa.
Sunnuntaina 18.10.2009 Kultaisesta temppelistä
Luettuani kirjan jouduin oudon ahdistuksen valtaan ja minun piti lähteä kävelylle, jonka aikana tunnelma hieman helpotti. Pohdiskelin rannalla Mishimaa ja hänen kehonrakennusvimmaansa. Mishima treenasi ilmeisesti myös Muso Jikiden Eishin Ryu iaidoa, joka on oman koulukuntamme sisarkoulukunta.
Kehonrakennuksesta tulee mieleen ensimmäiseksi voima. Fyysinen voima tarkoittaa sitä, että on voimakas verrattuna toisiin. Olen henkilökohtaisesti tavannut tähän mennessä vain yhden fyysisesti ylivertaisen ihmisen joka ei olisi ollut koppava ja ylimielinen toisia kohtaan. En tiedä kumpi tulee ensin, kehonrakennuksen seurauksena ylimielisyys vai ylimielisyydeksi muuttuvasta alemmuudentunteesta kehonrakennus. Mishiman kohdalla kävi jälkimmäisellä tavalla.
Voima, vauraus, etevyys ja ymmärrys ovat sellaisia asioita, että jos niitä ei käytä kuin omaksi edukseen on sellainen ihminen hyödytön, sanoo Tenzin Gyatso. Olen samaa mieltä.
perjantai 16. lokakuuta 2009
perjantai 9. lokakuuta 2009
Torstai 8.10.2009 Iaido
Peruskurssin toinen opetuskerta. Kertasimme kumarrukset ja kiinnitimme huomiota kaikkiin yksityiskohtiin. Harjoittelimme peruslyöntejä paikalta hitaasti hengityksen tahdissa laajalla kaarella, sitten peruslyöntejä liikkeestä.
Uutena peruslyöntinä esittelin Zengogirin, jonka aikana selvisi että kōhait yhtä lukuun ottamatta osaavat jo entuudestaan numerot yhdestä kymmeneen japaniksi. Seuraavaksi suoritimme Nishimoto-senseiltä oppimaani haraa eli keskustaa vahvistavan harjoituksen. Otin esille myös iaigoshin, eli iaidon perusasennon.
Sitten tutustuimme alustavasti ja väljästi tenouchin periaatteeseen eli kuinka pitää miekasta kiinni ja kuinka ote muuttuu lyönnin aikana. Harjoitteet suoritimme seizassa. Seuraavaksi oli vuorossa perusharjoitus sekä pystystä että seizasta ja ohjelman päätti Shohattō ja kumarrukset.
Kävimme myös läpi harjoitusmuotiin liittyviä seikkoja ja jaoin peruskurssimateriaalin, jäsenanomuslomakkeen ja maksukuitit viitenumeroineen.
Vähän vaikutti siltä, että olin ahtanut liikaa asiaa yhteen kertaan. Vähempikin olisi riittänyt. Erityisesti pidän Nishimoto-sensein hara-harjoitteesta. Jos vain mahdollista pyrin suorittamaan sitä itsekin aina kun vain mahdollista. Perusharjoituksessa kiinnitimme edelleen huomiota nukitsuken valmisteluun.
Uutena peruslyöntinä esittelin Zengogirin, jonka aikana selvisi että kōhait yhtä lukuun ottamatta osaavat jo entuudestaan numerot yhdestä kymmeneen japaniksi. Seuraavaksi suoritimme Nishimoto-senseiltä oppimaani haraa eli keskustaa vahvistavan harjoituksen. Otin esille myös iaigoshin, eli iaidon perusasennon.
Sitten tutustuimme alustavasti ja väljästi tenouchin periaatteeseen eli kuinka pitää miekasta kiinni ja kuinka ote muuttuu lyönnin aikana. Harjoitteet suoritimme seizassa. Seuraavaksi oli vuorossa perusharjoitus sekä pystystä että seizasta ja ohjelman päätti Shohattō ja kumarrukset.
Kävimme myös läpi harjoitusmuotiin liittyviä seikkoja ja jaoin peruskurssimateriaalin, jäsenanomuslomakkeen ja maksukuitit viitenumeroineen.
Vähän vaikutti siltä, että olin ahtanut liikaa asiaa yhteen kertaan. Vähempikin olisi riittänyt. Erityisesti pidän Nishimoto-sensein hara-harjoitteesta. Jos vain mahdollista pyrin suorittamaan sitä itsekin aina kun vain mahdollista. Perusharjoituksessa kiinnitimme edelleen huomiota nukitsuken valmisteluun.
keskiviikko 7. lokakuuta 2009
Tiistai 6.10.2009 Iaido
Perusteissa riittää harjoittelemista. Sensei kiinnitti huomiota moneen seikkaan. Ensimmäinen on tietenkin nopeus ja liikeradan laajuus, toisin sanoen on syytä olla hidas ja laaja eikä nopea ja suppea. Jo-ha-kyū -käsitteen Jo sisältää tämän ajatuksen. Jo-ha-kyū tarkoittaa hidas-kiihtyvä-nopea ja hidas pitää sisällään myös ajatuksen laajasta liikkeestä. Hitaalla ja laajalla miekan liikkeellä harjoittelun alkuvaiheessa pyritään luomaan fyysinen valmius laajaan, voimakkaaseen ja nopeaan miekan liikkeeseen harjoittelun myöhemmässä vaiheessa.
Tätä seikkaa voi tarkastella aluksi kahden lyönnin, Nukitsuken ja Kiritsuken, näkökulmasta. Nukitsuken perusmuodossa liikkeen laajuus valmistellaan kolmea seikkaa hyväksi käyttäen. Miekka käännetään lappeelleen vedon puolen välin jälkeen Sayasta kääntämällä. Edelleen Sayaa hyväksi käyttäen miekka tuodaan vasemman olkapään eteen ja lopulta Kissaki vapautetaan vetämällä vasen olkapää ja samalla Sayaa taaksepäin selän pysyessä suorana. Nyt miekka ja vartalo ovat asemassa, jonka lopputuloksena voi olla Kissakin laaja liikerata, mikäli itse Nukitsuke suoritetaan oikein.
Kiritsuken kohdalla asia ei ole toisin. Lyönnin alkaessa Tenouchi eli ote miekan kahvasta on sellainen, että peukalot ja etusormet pitävät Tsukasta kiinni ja muut sormet ovat löysästi Tsukan ympärillä. Kun lyöntiin sitten lähdetään vasen käsi johtaen, ote muuttuu siten, että pikkusormien, nimettömien ja keskisormien ote Tsukasta kiristyy peukalon ja etusormen otteen löystyessä. Tämä otteen muutos tapahtuu silloin kun käsivarret ovat täysin ojennettuina ja miekka on ohittanut maata osoittavan kohtisuoran. Käsivarret pysyvät ojennettuina aina siihen asti kun miekka on ohittanut vaakatason. Tämä vastaa sitä, kun miekka osuttuaan vastustajaa päälakeen halkaise hyökkääjän kasvot ja pään sekä jatkaa kulkuaan alaspäin halkaisten myös vastustajan rintakehän, rintalastan sekä solar pleksuksen eli Suigetsun eli sisuspunoksen, mikäli Kiritsuke suoritetaan oikein.
Seuraavaksi sensei kiinnitti huomiota vartalon liikkeen ja miekan liikkeen samanaikaisuuteen. Sen sijaan että ensin astutaan välimatka kiinni ja vasta sitten miekka on osumakohdassa, olisi pyrittävä siihen, että samalla hetkellä kun miekka on osumakohdassa, välimatka astutaan kiinni. On ilmeistä, että tämä on vaikeata ilman, että näkee hyökkääjään edessään.
Sensei kiinnitti huomiota myös Korantō-tekniikassa siihen, kuinka vasen olkapää kiertyy taakse vedon loppuvaiheessa johtaen hienoiseen sivusuuntaiseen liikkeeseen joka on edellytyksenä onnistuneelle Nukitsukelle.
Lopuksi sensei muistutti, että vaikka alkuvaiheessa on syytä keskittyä tekniikan muotoon, ei ole syytä unohtaa tekniikan sisältöä.
Ai niin, päätin osallistua Takada Gakudo-sensein iaido-seminaariin Tallinnassa 22.- 26.10. kuunneltuani sempain ryöpytystä siitä kuinka kaikkien olisi syytä osallistua kaikkiin tyylisuunnan päämiehen pitämiin seminaareihin. Hän perusteli näkemyksensä hyvin.
Nukitsuke - lyönti joka lähtee suoraan tupesta.
Kiritsuke - suora lyönti eteen joka lähtee pään päältä.
Saya - tuppi
Tsuka - kahva
Korantō - Shoden-sarjan 10. tekniikka
Sempai - vanhempi harjoittelija
Tätä seikkaa voi tarkastella aluksi kahden lyönnin, Nukitsuken ja Kiritsuken, näkökulmasta. Nukitsuken perusmuodossa liikkeen laajuus valmistellaan kolmea seikkaa hyväksi käyttäen. Miekka käännetään lappeelleen vedon puolen välin jälkeen Sayasta kääntämällä. Edelleen Sayaa hyväksi käyttäen miekka tuodaan vasemman olkapään eteen ja lopulta Kissaki vapautetaan vetämällä vasen olkapää ja samalla Sayaa taaksepäin selän pysyessä suorana. Nyt miekka ja vartalo ovat asemassa, jonka lopputuloksena voi olla Kissakin laaja liikerata, mikäli itse Nukitsuke suoritetaan oikein.
Kiritsuken kohdalla asia ei ole toisin. Lyönnin alkaessa Tenouchi eli ote miekan kahvasta on sellainen, että peukalot ja etusormet pitävät Tsukasta kiinni ja muut sormet ovat löysästi Tsukan ympärillä. Kun lyöntiin sitten lähdetään vasen käsi johtaen, ote muuttuu siten, että pikkusormien, nimettömien ja keskisormien ote Tsukasta kiristyy peukalon ja etusormen otteen löystyessä. Tämä otteen muutos tapahtuu silloin kun käsivarret ovat täysin ojennettuina ja miekka on ohittanut maata osoittavan kohtisuoran. Käsivarret pysyvät ojennettuina aina siihen asti kun miekka on ohittanut vaakatason. Tämä vastaa sitä, kun miekka osuttuaan vastustajaa päälakeen halkaise hyökkääjän kasvot ja pään sekä jatkaa kulkuaan alaspäin halkaisten myös vastustajan rintakehän, rintalastan sekä solar pleksuksen eli Suigetsun eli sisuspunoksen, mikäli Kiritsuke suoritetaan oikein.
Seuraavaksi sensei kiinnitti huomiota vartalon liikkeen ja miekan liikkeen samanaikaisuuteen. Sen sijaan että ensin astutaan välimatka kiinni ja vasta sitten miekka on osumakohdassa, olisi pyrittävä siihen, että samalla hetkellä kun miekka on osumakohdassa, välimatka astutaan kiinni. On ilmeistä, että tämä on vaikeata ilman, että näkee hyökkääjään edessään.
Sensei kiinnitti huomiota myös Korantō-tekniikassa siihen, kuinka vasen olkapää kiertyy taakse vedon loppuvaiheessa johtaen hienoiseen sivusuuntaiseen liikkeeseen joka on edellytyksenä onnistuneelle Nukitsukelle.
Lopuksi sensei muistutti, että vaikka alkuvaiheessa on syytä keskittyä tekniikan muotoon, ei ole syytä unohtaa tekniikan sisältöä.
Ai niin, päätin osallistua Takada Gakudo-sensein iaido-seminaariin Tallinnassa 22.- 26.10. kuunneltuani sempain ryöpytystä siitä kuinka kaikkien olisi syytä osallistua kaikkiin tyylisuunnan päämiehen pitämiin seminaareihin. Hän perusteli näkemyksensä hyvin.
Nukitsuke - lyönti joka lähtee suoraan tupesta.
Kiritsuke - suora lyönti eteen joka lähtee pään päältä.
Saya - tuppi
Tsuka - kahva
Korantō - Shoden-sarjan 10. tekniikka
Sempai - vanhempi harjoittelija
perjantai 2. lokakuuta 2009
Torstai 1.10.2009 Iaido
Peruskurssin ensimmäinen opetuskerta. Kävimme läpi kaikki kumarrukset, peruslyönnit, perusharjoituksen pystystä ja seizasta sekä Shodenin ensimmäisen tekniikan Shohattōn.
Kurssin sisältö tarkentui myös hieman. Koska Shoden-tekniikoita on 12 ja sama määrä opetuskertoja niin käymme läpi uuden tekniikan jokaisella opetuskerralla painottaen kuitenkin viittä ensimmäistä tekniikkaa.
Tärkeitä seikkoja on myös shisei eli asenne ja asento. Shisei on siis asento, joka muodostuu oikeasta asenteesta ja tämä asenne tulee näkyväksi oikeassa asennossa. Shiseissä hara eli keskusta on vahva ja rento edistäen hengitystä.
Nishimoto-sensei korostaa haran käyttöä ja siihen on harjoite, joka on tosin raskas mutta tehokas eli samalla kun miekka lasketaan hitaasti Gyakutōmaisesti, toinen polvi koskettaa maata.
Kurssin sisältö tarkentui myös hieman. Koska Shoden-tekniikoita on 12 ja sama määrä opetuskertoja niin käymme läpi uuden tekniikan jokaisella opetuskerralla painottaen kuitenkin viittä ensimmäistä tekniikkaa.
Tärkeitä seikkoja on myös shisei eli asenne ja asento. Shisei on siis asento, joka muodostuu oikeasta asenteesta ja tämä asenne tulee näkyväksi oikeassa asennossa. Shiseissä hara eli keskusta on vahva ja rento edistäen hengitystä.
Nishimoto-sensei korostaa haran käyttöä ja siihen on harjoite, joka on tosin raskas mutta tehokas eli samalla kun miekka lasketaan hitaasti Gyakutōmaisesti, toinen polvi koskettaa maata.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
