Pitkä harjoitustauko tuntui, mutta silti olen tyytyväinen että menin treeneihin. Itse asiassa olin aamulla hieman skeptinen koko homman suhteen, mutta luettuani Jari Sarasvuon perustaneen ”fight clubin” ja käytyäni katsomassa mainoksen Trainers Housen webbisivulta, sain päättäväisyyden puuskan. ”Voit vapaasti hukkua omaan velliperseilyysi”, siellä sanottiin. Sinänsä koko fight club – ajatus on vastenmielinen ja Jari Sarasvuon henkilö ristiriitainen, mutta tuo lause: “Voit vapaasti hukkua omaan velliperseilyysi”, tuntui jotenkin osuvalta.
Tietenkin olisi typerää ajatella, että kendoteerissä käyminen sinällään jotenkin ylevöittäisi minua. Kysymys on enemmänkin uskaltautumisesta omahyväisistä mielikuvista dojon jokseenkin anteeksiantamattomaan ilmapiiriin, joka säälimättä paljastaa kuinka surkea kendoka olen. Mutta, ilman sitä ei minusta ikinä voi tulla yhtään parempaa kendokaa ja haluaisin tulla paremmaksi kuin mitä olen tänään.
On noloa, että en osaa vieläkään uchikomi sarjaa: men, men, kote men, men hiki men, men hiki kote, men hiki do, men, vai miten se oli. Osaamattomuus johtuu siitä, että en käynyt KKTI:n peruskurssia vaan perusteet ovat peräisin Sydney Kendo Clubilta, Australiasta. Lisäksi pitkähkö sarja on hieman vaikea painaa mieleen kun jännittää, eikä siitä löydy mistään dokumenttia ja olen saamaton vätys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti