Tällä kertaa ohjelmassa oli Nippon Iaido Kyōkai Tōhō eli Japanin Iaidoliiton tekniikkasarja, joka koostuu Muso Shinden ryun, Muso Jikiden Eishin ryun, Shinshin Sekiguchi ryun, Mugai ryun ja Hoki ryun tekniikoista. Niitä on hieman muokattu jotta tekniikoista muodostuisi eheä sarja.
Tämä sopi minulle edelleen jalkavaivaisena oikein hyvin, sillä kaikki Tōhō-tekniikat ovat pystytekniikoita ja ne suoritetaan joko paikallaan tai kävelystä. Harjoitustauko näkyy ja tuntuu vielä kovasti, mutta yritän antaa sen olla häiritsemättä. Taso nyt on mitä on ja se on velliperseilyn sekä loukkaantumisten hinta. Ajattelen toiveikkaasti, että entiselle tasolle pääseminen tapahtuisi kuitenkin melko vilkkaasti.
Ensimmäinen keskeinen ongelma liittyy jalkojen voimaan, eli tarpeeksi syvään Iaigoshiin on hankala mennä ja pysyä siinä vakaasti. Toinen ongelma liittyy nukitsuken sujuvuuteen, vaikka se on nyt parempi kuin aikaisemmin johtuen tenouchin muutoksesta. Kolmas pääongelma on kiroroshi eli minulla on taipumus iskeä miekalla kahva edellä. Tämä johtunee vasemman käden heikkoudesta. Neljäs ongelma on hitaasti – nopeammin – nopeasti eli iskujen sisäinen ajoitus. Viides keskeinen ongelma on koko tekniikan sisäinen ajoitus eli vartalon liikkeen ja miekan liikkeen koordinaatio. Kunhan nämä seikat on ensin selvitetty voi shodan-graduointi olla ajankohtainen.
Miekalla iskemisen sanallisesta kuvaamisesta sen verran, että vaikka miekan terä teknisesti ottaen viiltää tai leikkaa, sillä kuitenkin isketään. Minusta tämä on hyvä sana kuvaamaan tätä asiaa, sillä myös tsuki eli pisto on hengeltään iskemistä. Lyöminen ei ole minusta niin perusteellinen toimenpide kuin isku, mutta joku voi olla toista mieltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti