Työpäivä venyi niin, ettei ollut mitään mahdollisuuksia ehtiä harjoituksiin. Näin joskus valitettavasti käy. Niinpä valitsen umpimähkäisen kappaleen Hagakuresta ja yritän sanoa siitä jotain myös itse.
”Naoshige-herra sanoi kerran: Mikään tunne ei ole niin syvä kuin giri. Joskus saattaa serkku kuolla, eikä silloin vuodateta kyyneleitä. Mutta voimmepa kuulla jostakusta viisikymmentä tai sata vuotta sitten eläneestä, josta emme tiedä yhtään mitään ja jolla ei ole meihin lainkaan sukusiteitä, mutta giri saa meidät kyyneliin.”
Ehkä tämä juuri kuvaa sitä, miksi meidän on vaikea ymmärtää jos giri käsitetään velvollisuudeksi, niin kuin se enimmäkseen juuri käännetään. Giri on tunne joka kuvaa jotain itsen ja toisten välisestä suhteesta. Velvollisuus syntyy viime kädessä ulkoisesta vaikutuksesta ja tähän liittyen ihminen voidaan velvoittaa tekemään jotain. Hänen sisäänsä istutetaan velvollisuuden tunne. Giri syntyy myötätunnosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti