Nämä ovat ylimalkaisia ja hämäriä tavoitteita niin kuin peruskoulun opetussuunnitelma, eli kuulostaa hyvältä, mutta mitä se tarkoittaa. Miekkailuharjoituksen mielekkyys ei ole triviaali aihe, googlettakaa vaikka ”urheilupsykologia”, eikä se tyhjene tähän sepustukseen.
Tosin toisin kuin urheilu, iaido ei tähtää kilpailussa menestymiseen, vaikka iaidon syntyaikoina miekoilla tapahtunutta kaksinkamppailua voikin pitää kilpailuna kovimmilla mahdollisilla panoksilla. Voiko harjoittelumotivaatio sitten syntyä itse harjoittelusta ja siinä etenemisestä. Miksipä ei, mutta lopulta kun on harjoiteltu helkkaristi ja iaidoa osataan hyvin… osataan hyvin iaidoa.
Onko miekkailun harjoittelussa sitten piilotettuja korkeampia tavoitteita. Shūgyō no mokuteki sisältää käsitteen heijōshin, joka puolestaan on monitahoinen juttu koostuen ainakin älystä, tunteista ja hankalasti määriteltävästä ihmisen substanssista. En ole ihan varma, mutta tästä voisi irrota myös ontologinen näkökulma. Pitääpä pohtia tarkemmin joskus. Joka tapauksessa heijōshin pitää sisällään ajatuksen ihmisen potentiaalin aktuaalistumisesta ja koska ihminen toimii yhteiskunnassa, toimii hän silloin kaikkien hyväksi, mikäli toimii heijōshinin hengessä.
Ehkä heijōshinin avulla voi tosiaan välttää elitismin sekä vastenmielisen minäkeskeisyyden, jotka syntyvät helposti kun huomio on kiinnittyneenä itseen treenatessa.
Mutta voiko miekkailun harjoittelija motivoida itsensä viikkotreeniin tällä perusteella?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti