Tällä kertaa kaksi asiaa oli esillä. Nukitsukessa tapahtuva kääntyminen ja chiburissa otteen muutos.
Nukitsuke on iaidon ytimessä oleva isku. Perusmuodossa nukitsuke lähtee miekan vedosta ja muuttuu ensimmäiseksi iskuksi siten, että tsuka eli kahva tuodaan ensin keskelle eteen ja siitä käsi viedään hieman vasemman kautta ja hartialinja oikaistaan. Samalla ranne ojentuu ja ote miekasta muuttuu. Kissaki piirtää vaakasuoran liikkeen eteen. Periaatteessa vastustajaa lyödään siis miekalla poikittain kasvoihin tai vaihtoehtoisesti ylävartaloon jonka seurauksena hyökkääjä kaatuu taakse tai ainakin menettää toimintakykynsä ja voidaan siirtyä seuraavaan iskuun.
Nyt sitten edistyneemmällä tasolla nukitsuke on hieman erilainen eli voima siihen haetaan vartalon kierrosta eikä suinkaan oikaisusta. Tällä on kaksi etua. Voiman tuottoon saadaan mukaan keskivartalon suuria lihaksia ja veto voidaan tehdä viistompaan. Tästä on se etu että lähempänä olevaa vastustajaa päästään iskemään verrattuna suoraan vetoon.
Periaate on siis selvillä. Hankaluus syntyy kuitenkin siitä, että on helpompi kääntää hartioita kuin keskivartaloa. Paras voima nimittäin saadaan juuri harasta alkavalla liikkeellä. Kaikenlainen vartalon kääntely on minulle sisäsyntyisesti vaikeata.
O-chiburin ongelma oli hieman helpompi, sillä kyse on lähinnä siitä että ote muuttuu liikkeen aikana kuten se muuttuisi nukitsuken tai kiritsuken aikana. Ei sen kummempaa. Vähän voimaa lisää näppeihin niin luulisi menevän hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti