Vaikuttaa siltä että harjoittelussa on vaihteeksi sellainen vaihe menossa että edes jokin oppi menee jakeluun, ainakin noin teorian tasolla. Toistan samoja perusvirheitä edelleen, mutta olen jossain määrin tietoisempi niistä.
Eräs seikka on viime aikoina mietityttänyt ja kyseessä on katan olemus ja sen suhde harjoittelijan kehitykseen. Kata sisältää käsitykseni mukaan koulukunnan eli Ryun koko sisällön. Niiden tarkoitus on teknisten periaatteiden ja periaatetasoisen sisällön omaksuminen. Näissä olosuhteissa iaidon kannalta ei ole muuta kuin kata. Sen on tie ytimeen, mutta, mutta ja mutta. Syystä taikka toisesta heitto jää lyhyeksi.
Jos japanilaisen miekkailun harjoittelun tavoite on oppia japanilaista miekkailua ja sen sivutuotteena sisäinen ryhti paranee, puhtaan tekniikan eli tässä tapauksessa erilaisten käden ja lantion asentojen ja liikkeiden säätäminen vaikuttaa nysväämiseltä. Nysvääminen ei voi olla budon olemuksen mukaista. Vai onko, sillä Miyamoto Mushashi ohjeisti kiinnittämään huomiota myös kaikkiin yksityiskohtiin.
En voi olla siteeraamatta erästä tarinaa miekkailun opettajasta. Tapahtuma sijoittuu keksiaikaan ja temppeliympäristöön. Opettaja otti hieman toisenlaisen lähestymistavan erääseen oppilaaseen. Opettaja näet vaani oppilasta jatkuvasti ja aina tilaisuuden tullen läpsäytti tätä päähän. Aluksi opettaja onnistui usein aikeessaan, mutta jonkin ajan kuluttua onnistumiset olivat harvinaisempia ja lopulta loppuivat kokonaan. Sitten opettaja antoi oppilaalle miekan ja tästä tuli merkittävä miekkailija vain minimaalisella miekan käsittelyn opetuksella.
Kaikki tämä pohdinta kuvastaa sitä, että en ole täysin selvillä siitä mitä olen tekemässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti