Olipa päräyttävä kendo-pläjäys. Kaikki on vielä hieman sekavana päässä. Treeniä tuli nimittäin meikäläisen tasolle aivan riittävästi. Onneksi ihana ja rakas naisystäväni riensi auliisti luokseni sunnuntaina ja hieroi eloa takaisin jäseniin. Mitä luksusta!
Kokonaisuutena leiri oli erittäin onnistunut. Se selvensi hienosti ne seikat joihin on nyt seuraavaksi kiinnitettävä eniten huomiota eli fumikomi ja ryhti. Yleiskuntokin saisi olla merkittävästi parempi.
Mutta asia kerrallaan. Myös Ruotsin-sensei on joskus sanonut että on hyvä menetelmä opetella asia kerrallaan. Tämä oppimisstrategia sopii uskoakseni hyvin myös minulle.
Graduointi sujui odotettua paremmin!
maanantai 28. maaliskuuta 2011
torstai 24. maaliskuuta 2011
Torstai 24.3.2011 Kendo
Viime viikko ja viikonloppu menivät puihin sekä työn että lievän bronkiitin merkeissä. Tänään kuitenkin harjoitus oli hyvä ja mukava alustus viikonlopun leiriä varten.
Sensei antoi myös ohjeita graduointia varten ja uskon että kaikki tulee menemään hyvin lauantaina.
Hyvää harjoitusta monellakin tapaa tänään. Vähän reipastempoisempi treeni, mutta ihan hyvin jaksoin loppuun asti ji-geikoineen tai päivineen.
Huomenna sitten lisää.
Sensei antoi myös ohjeita graduointia varten ja uskon että kaikki tulee menemään hyvin lauantaina.
Hyvää harjoitusta monellakin tapaa tänään. Vähän reipastempoisempi treeni, mutta ihan hyvin jaksoin loppuun asti ji-geikoineen tai päivineen.
Huomenna sitten lisää.
perjantai 11. maaliskuuta 2011
Torstai 10.3.2011 Kendo
Hikistä hommaa. Sensei rakentaa minusta treenit hyvin. Nyt parina viime kertana olemme harjoitelleet debana-tekniikoita. Debana-tekniikan ajatus on seuraava. Motodachi lyö sidachia ja sidachi yrittää ehtiä ennen.
Erilaisia debana-tekniikoita ovat men-debana-men jossa molemmat lyövät toisiaan päähän, men-debana-kote, jossa motodachi lyö päähän ja sidachi yrittää ehtiä ensin ranteeseen ja vaikkapa kote-debana-kote, jossa molempien kohteena on toisen ranne.
Kote-lyönti on vaikea, noin yleensä. Vaikein siinä on oikea etäisyys eli ma-ai. Vaikeus johtuu siitä, että hyökkäykseen lähtemisessä helposti innostuu ja sisäänmenoaskel on aivan liian pitkä. Maltti on syytä säilyttää myös hyökkäyksessä eli olla koko ajan selvillä siitä mitä on tekemässä.
Erilaisia debana-tekniikoita ovat men-debana-men jossa molemmat lyövät toisiaan päähän, men-debana-kote, jossa motodachi lyö päähän ja sidachi yrittää ehtiä ensin ranteeseen ja vaikkapa kote-debana-kote, jossa molempien kohteena on toisen ranne.
Kote-lyönti on vaikea, noin yleensä. Vaikein siinä on oikea etäisyys eli ma-ai. Vaikeus johtuu siitä, että hyökkäykseen lähtemisessä helposti innostuu ja sisäänmenoaskel on aivan liian pitkä. Maltti on syytä säilyttää myös hyökkäyksessä eli olla koko ajan selvillä siitä mitä on tekemässä.
perjantai 4. maaliskuuta 2011
Torstai 3.3.2011 Kendo
Viime torstaina olin ensimmäistä kertaa salikapteenina kendotreeneissä. Salikapteeni tai dojo-kapteeni johtaa harjoituksen aloitus- ja lopetusseremonioita. Iaido-puolella olen ollut dojo-kapteenina usein, mutta kendossa seremonia on hieman erilainen.
Alkulämmittelyn jälkeen komennot kuuluvat seuraavasti:
1. Seiretsu! .................... riviin!
2. Chakuza! ..................... istukaa (seizaan)!
3. Mokuso! ...................... mietiskelkää!
4. Mokuso yame! ................. mietiskely seis!
5. Shomen ni - rei! ............. kumartakaa shomen-taululle!
6. Rei! ......................... kumartakaa!
7. Onegaishimasu! ............... olkaa hyvä ja auttakaa minua harjoittelemaan!
8. Men o tsuke .................. laittakaa men-kypärä päähän!
Harjoituksen lopuksi
1. Seiretsu! .................... riviin!
2. Chakuza! ..................... istukaa (seizaan)!
3. Men o tore! .................. ottakaa men-kypärä pois päästä!
4. Mokuso! ...................... mietiskelkää!
5. Mokuso yame! ................. mietiskely seis!
6. Rei! ......................... kumartakaa!
7. Shomen ni - rei! ............. kumartakaa shomen-taululle!
8. Domo arigato gozaimashita! ... kiitos paljon!
KKTI:n normaaliharjoituksessa jossa ei ole mukana japanilaista senseitä, sensei ni rei - kumarrus ja otakai ni rei - kumarrus on korvattu vain yhdellä - rei - kumarruksella.
Kendonkin kohdalla on sellainen tunnelma että edistystä tapahtuu. Ji-geiko eli ottelut ovat olennainen osa kendon harjoittelua ja havaitsin että aloitteen ottaminen ja säilyttäminen mahdollisimman pitkään tuo etua myös itseään parempaa vastustajaa kohtaan. Tosin aloitteen säilyttäminen edellyttää hyvää kestävyyttä, joten viimeistään ottelun puolivälissä menetän sen parempikuntoiselle vastustajalle. Mutta on sanottava että ippon on erittäin tyydyttävä asia.
Alkulämmittelyn jälkeen komennot kuuluvat seuraavasti:
1. Seiretsu! .................... riviin!
2. Chakuza! ..................... istukaa (seizaan)!
3. Mokuso! ...................... mietiskelkää!
4. Mokuso yame! ................. mietiskely seis!
5. Shomen ni - rei! ............. kumartakaa shomen-taululle!
6. Rei! ......................... kumartakaa!
7. Onegaishimasu! ............... olkaa hyvä ja auttakaa minua harjoittelemaan!
8. Men o tsuke .................. laittakaa men-kypärä päähän!
Harjoituksen lopuksi
1. Seiretsu! .................... riviin!
2. Chakuza! ..................... istukaa (seizaan)!
3. Men o tore! .................. ottakaa men-kypärä pois päästä!
4. Mokuso! ...................... mietiskelkää!
5. Mokuso yame! ................. mietiskely seis!
6. Rei! ......................... kumartakaa!
7. Shomen ni - rei! ............. kumartakaa shomen-taululle!
8. Domo arigato gozaimashita! ... kiitos paljon!
KKTI:n normaaliharjoituksessa jossa ei ole mukana japanilaista senseitä, sensei ni rei - kumarrus ja otakai ni rei - kumarrus on korvattu vain yhdellä - rei - kumarruksella.
Kendonkin kohdalla on sellainen tunnelma että edistystä tapahtuu. Ji-geiko eli ottelut ovat olennainen osa kendon harjoittelua ja havaitsin että aloitteen ottaminen ja säilyttäminen mahdollisimman pitkään tuo etua myös itseään parempaa vastustajaa kohtaan. Tosin aloitteen säilyttäminen edellyttää hyvää kestävyyttä, joten viimeistään ottelun puolivälissä menetän sen parempikuntoiselle vastustajalle. Mutta on sanottava että ippon on erittäin tyydyttävä asia.
Tiistai 1.3.2011 Iaido
Parit treenit meni enkä kirjoittanut tänne mitään. Ei siksi ettei olisi ollut mitään pohtimisen aihetta, vaan jostain muusta syystä.
Vaikuttaa siltä että harjoittelussa on vaihteeksi sellainen vaihe menossa että edes jokin oppi menee jakeluun, ainakin noin teorian tasolla. Toistan samoja perusvirheitä edelleen, mutta olen jossain määrin tietoisempi niistä.
Eräs seikka on viime aikoina mietityttänyt ja kyseessä on katan olemus ja sen suhde harjoittelijan kehitykseen. Kata sisältää käsitykseni mukaan koulukunnan eli Ryun koko sisällön. Niiden tarkoitus on teknisten periaatteiden ja periaatetasoisen sisällön omaksuminen. Näissä olosuhteissa iaidon kannalta ei ole muuta kuin kata. Sen on tie ytimeen, mutta, mutta ja mutta. Syystä taikka toisesta heitto jää lyhyeksi.
Jos japanilaisen miekkailun harjoittelun tavoite on oppia japanilaista miekkailua ja sen sivutuotteena sisäinen ryhti paranee, puhtaan tekniikan eli tässä tapauksessa erilaisten käden ja lantion asentojen ja liikkeiden säätäminen vaikuttaa nysväämiseltä. Nysvääminen ei voi olla budon olemuksen mukaista. Vai onko, sillä Miyamoto Mushashi ohjeisti kiinnittämään huomiota myös kaikkiin yksityiskohtiin.
En voi olla siteeraamatta erästä tarinaa miekkailun opettajasta. Tapahtuma sijoittuu keksiaikaan ja temppeliympäristöön. Opettaja otti hieman toisenlaisen lähestymistavan erääseen oppilaaseen. Opettaja näet vaani oppilasta jatkuvasti ja aina tilaisuuden tullen läpsäytti tätä päähän. Aluksi opettaja onnistui usein aikeessaan, mutta jonkin ajan kuluttua onnistumiset olivat harvinaisempia ja lopulta loppuivat kokonaan. Sitten opettaja antoi oppilaalle miekan ja tästä tuli merkittävä miekkailija vain minimaalisella miekan käsittelyn opetuksella.
Kaikki tämä pohdinta kuvastaa sitä, että en ole täysin selvillä siitä mitä olen tekemässä.
Vaikuttaa siltä että harjoittelussa on vaihteeksi sellainen vaihe menossa että edes jokin oppi menee jakeluun, ainakin noin teorian tasolla. Toistan samoja perusvirheitä edelleen, mutta olen jossain määrin tietoisempi niistä.
Eräs seikka on viime aikoina mietityttänyt ja kyseessä on katan olemus ja sen suhde harjoittelijan kehitykseen. Kata sisältää käsitykseni mukaan koulukunnan eli Ryun koko sisällön. Niiden tarkoitus on teknisten periaatteiden ja periaatetasoisen sisällön omaksuminen. Näissä olosuhteissa iaidon kannalta ei ole muuta kuin kata. Sen on tie ytimeen, mutta, mutta ja mutta. Syystä taikka toisesta heitto jää lyhyeksi.
Jos japanilaisen miekkailun harjoittelun tavoite on oppia japanilaista miekkailua ja sen sivutuotteena sisäinen ryhti paranee, puhtaan tekniikan eli tässä tapauksessa erilaisten käden ja lantion asentojen ja liikkeiden säätäminen vaikuttaa nysväämiseltä. Nysvääminen ei voi olla budon olemuksen mukaista. Vai onko, sillä Miyamoto Mushashi ohjeisti kiinnittämään huomiota myös kaikkiin yksityiskohtiin.
En voi olla siteeraamatta erästä tarinaa miekkailun opettajasta. Tapahtuma sijoittuu keksiaikaan ja temppeliympäristöön. Opettaja otti hieman toisenlaisen lähestymistavan erääseen oppilaaseen. Opettaja näet vaani oppilasta jatkuvasti ja aina tilaisuuden tullen läpsäytti tätä päähän. Aluksi opettaja onnistui usein aikeessaan, mutta jonkin ajan kuluttua onnistumiset olivat harvinaisempia ja lopulta loppuivat kokonaan. Sitten opettaja antoi oppilaalle miekan ja tästä tuli merkittävä miekkailija vain minimaalisella miekan käsittelyn opetuksella.
Kaikki tämä pohdinta kuvastaa sitä, että en ole täysin selvillä siitä mitä olen tekemässä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
