Pääsin treeneihin eilen pitkästä aikaa. Tauko johtui loukkaantumisesta. Kylkiluu murtui kun en ollut valmistautunut bussin äkkijarrutukseen. Niin kuin odottaa sopii kunto oli loppua kesken kaiken.
Viimeaikaiset pohdinnat ovat pyörineet edelleen alitajunnan tiimoilla. Ajatus siitä että budo-harjoittelu sitoo alitajunnasta tietoisuuteen nousevaa thanatos-energiaa on mielestäni edelleen voimassa. Thanatos-energia sitoutuu siihen merkitysrakenteeseen tietoisuudessa ,joka sisältää kuvan todellisuudesta sen sijaan että jäisi vapaaksi tietoisuuteen ja ilmenisi neuroottisena käyttäytymisenä.
Se että jotkut budon harrastajat kuitenkin ilmentävät käytöksessään neuroottisuutta ei tee tyhjäksi edellistä väittämää. Toiminnan tasolla mikä tahansa budo on kuin mitä muuta tahansa liikuntaa. Psyykkisestä näkökulmasta budo kuitenkin eroaa vaikkapa aerobikista siinä että olemisen absoluuttinen negaatio eli ei-oleminen on tavalla tai toisella läsnä. Se on läsnä iaidokan suhteessa miekkaan, se on läsnä nukitsukessa ja kiritsukessa. Kendossa se on läsnä myös voitossa ja tappiossa.
Mikä on thanatos-energian ja häpeän suhde on seuraavan pohdiskelun kohde, Tämä siksi että voisin hahmottaa kuinka budo-harjoittelu vaikuttaa itsetuntoon.
keskiviikko 3. lokakuuta 2012
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
