Kuolemanvietti ja samurai-eetos – luonnostelu laajoin vedoin

Samurai-eetosta värittää voimakkaasti kunnian ja uskollisuuden ihanne. Uskollisuuden pettämisestä seuraa häpeä ja häpeä tulee välttää keinolla millä hyvänsä. Vaikka historiallisessa kontekstissa samurait eivät kaikilta osin olleet kovinkaan uskollisia ja kunniakkaita ja Muromachi-kauden aristokraatit pitivät samuraita enintään rikollisina, on kuolemaan asti uskollisuuden ihanne ainakin jossain mielessä totta ja toteutunutta myös historiassa.

Meji-restauraation jälkeisen Japanin militarisaation eräänä kulminaatiopisteenä voidaan ehkä pitää kamikaze-toimintaa, jossa kohtalaisen laajassa mitassa vapaaehtoiset, noin 2500 kaatunutta, upotti 81 liittoutuneiden alusta ja vaurioitti 195:ä muuta, liittoutuneiden miestappioiden ollessa lähes 10 000 haavoittunutta ja kaatunutta. Lähteet kertovat että kaikille kamikazeille luvattiin nimi Yasukuni-temppeliin ja että koulutuksessa oli myös uskonnollinen komponentti.

Ihminen saadaan uhraamaan henkensä vapaaehtoisesti jos kuolemanvietti ja mielihyvä yhdistyvät.  Psyykessä vaikuttavat muiden voimien lisäksi kaksi vastakkaissuuntaista peruspyrkimystä: Eros ja Thanatos. Normaalissa tilassa Thanatos raukeaa vuorovaikutuksessa Eroksen kanssa eli Eros on hallitsevassa asemassa mielihyvän lähteenä. ”Elämä on ihmisen parasta”, aikaa tarkoittaa sitä että elämisen kokemus on ihmisen pääasiallinen mielihyvän lähde. Normaali tasapaino kuitenkin edellyttää tosiasioiden, kuten henkilökohtaisen kuolemisen tunnustamista. Tämä johtaa parhaassa tapauksessa siihen että elämän kokemuksesta kumpuava mielihyvä terävöityy ja samalla siihen että ihminen ei liiaksi kiinnity kyseisiin mielihyvän lähteisiin. Tasapainoinen mieli ei voi kieltää olevansa väistämättömästi matkalla kohti olemattomuutta. Neuroottinen mieli puolestaan pyrkii välttämään tätä ajatusta nimenomaan välttelemällä ja kaventamalla elämisen kokemusta koska Thanatos seisoo Eroksen takana normaalisti. Eros ja Thanatos ovat tässä mielessä erottamattomat.

Kun Eros saadaan vaimennettua, voi Thanatoksesta tulla pääasiallinen mielihyvän lähde. Siinä missä rituaalilla saadaan aikaan Thanatoksen aktivoituminen voidaan myös Eros saada aktivoitua.  Tutkimus osoittaa että esimerkiksi eräs Eroksen osa-alue eli seksuaalivietti on altis tälle. Tutkimus paljastaa että seksuaalisesti aktiivisemmat ihmiset myös ajattelevat seksuaalisia ajatuksia muita enemmän. Seksuaalivietti, joka johtaa seksuaalisiin tekoihin pysyy aktiivisena seksuaalisten ajatusten kautta, jotka puolestaan syntyvät seksuaalivietistä. Ajatuksilla on siis voimaa ja  Erosta ja Thanatosta voidaan hallita ajattelemalla tietyllä tavalla.

Kun Eros saadaan vaimennettua riittävän pitkäaikaisesti alkaa ihminen etsiä mielihyvää Thanatoksen valtakunnasta ja myös löytää sen, varsinkin sopivasti avustettua. Juuri tähän perustuu juutalais-kristillisten uskontojen pakonomainen tarve hallinnoida ihmisten seksuaalisuutta. Koska nämä uskonnot ovat olleet myös maallisen vallan lähteitä, on niiden kannalta edullista jos niiden kannattajat voidaan kohtalaisen vaivattomasti manipuloida uhraamaan henkensä kodin, uskonnon tai isänmaan puolesta.

Keskeinen komponentti tässä yhtälössä on häpeä.  Riitta Hyrck  kuvailee häpeän lähteitä seuraavasti: ” Pieni vauva etsii yhteyttä heti syntymän jälkeen häntä hoitavaan henkilöön. Läheisyyden tarve jatkuu koko elämän ajan aina viimeiseen henkäykseen asti. Mikäli toiveemme itselle tärkeän ihmisen hyväksynnästä ja rakkaudesta ei toteudu, joudumme tuskallisesti miettimään, mikä meissä on vikana, ja joudumme häpeän valtaan. Häpeämiseen meillä on sisäsyntyinen valmius vauvasta lähtien.”

Häpeä on tehokas menetelmä vaimentaa mielihyvää, sillä se on mielihyvän kieltämisestä syntyvää sisäänpäin kääntynyttä turhautumista. Häpeän tunne edellyttää sen kohteena olevan mielihyvän lähteen tunnistamista. Sen voimallisuuden johdosta sitä käytetään kasvatuksessa. Esimerkiksi oppilas joka koulussa aiheuttaa häiriötä käyttäytymisellään tekee sen saadakseen mielihyvää vaikkapa voiman tunteesta, jota hän kokee ollessaan opettajia vahvemmalla. Kun opettaja moittii oppilasta, hän aktivoi oppilaan häpeäntunteen, joka on normaalissa tapauksessa voimakkaampi kuin häiriköinnistä syntyvä mielihyvä ja vaimentaa sen. Häpeä on siis vuorovaikutuksessa syntyvä mielihyvää vaimentava ja tässä mielessä sen vastakkaissuuntainen pari.

Häpeällä voidaan siis tehokkaasti vaimentaa mielihyvää, jonka lähde normaalissa tapauksessa on Eros. Japanilaisessa kulttuurissa vaikutta hyvin vahvana kollektiivisen häpeän ja laajemmassa mielessä kollektiivisen myötätunnon ja häpeän kulttuuri eli Giri. Muun muassa Hagakure kuvailee eräitä girin aspekteja. Tällaisessa kulttuuri-ilmastossa on helppo käyttää häpeää Eroksen pitkäaikaiseen vaimentamiseen ja Thanatoksen juurruttamiseen mielihyvän lähteeksi.

Se joka hallitsee ihmisen mielihyvän lähteitä, hallitsee Erosta ja Thanatosta ja sitä kautta ihmistä suoraan hänen perustustensa kautta. Tässä mielessä ihminen voi olla vapaa vain kun hän itse hallitsee elämän- ja kuolemanviettejään ja ne saavat olla vapaassa vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. 

Näin ollen Latinalaisen Amerikan vallankumousiskulause Liberte o muerte, vapaus tai kuolema, on syytä muuttaa muotoon Amor y muerte – rakkaus ja kuolema.